Ja se wanhojen aikojen taajuuden määritys, johon IJL viittasi. =) Tarvittiin liimapaperia tai millimetripaperia, joka kiinnitettiin putkitoosan (useimmiten se kotivastaanotin) ula-asteikon alapuolelle, koska se useimmiten toimi aluelevitysasteikkona lyhyillä. Ja siihen sitten raapustettiin asteikko, helpoiten se kävi millimetripaperilla.
Ja sitten tarvittiin jo millimetripaperia, jonka alalaitaan kirjattiin taajuuslukemat kultakin alueelta, esimerkiksi 9500, 9505, 9510, 9515...kHz. Millimetripaperin oikeaan laitaan tuli radion apuasteikon lukemat, tai voihan se tehdä toisnkin päin. Sittenpä vaan radiolla kuunneltiin. Varmat taajuudet kirjattiin millimetripaperin apuasteikolle ja vastaavasti millimetripaperille kirjattiin radion näytöltä vastaava taajuus. Kun varmoja taajuuspisteitä riittävästi, voitiin niiden kautta vetää käyrä. Tuo käyrä millimetripaperilla varmisti sen (mitä useampi varma taajuus, sen tarkempi se oli), että kotivastaanottimillakin sai melkoisen hyvän taajuustarkkuuden lyhyillä jos oli aluelevitys ULA- asteikolla. Mutta keskipitkillä tarkkuus oli upea, saattoi tosin vaatia useammankin millimetripaperikäppyrän. muistelee MNI, 2314 Hailuodosta
___________________________________________________________________________________ DX mailing list [email protected] http://montreal.kotalampi.com/mailman/listinfo/dx _______________________________________________ THE INFORMATION IN THIS ARTICLE IS FREE. It may be copied, distributed and/or modified under the conditions set down in the Design Science License published by Michael Stutz at http://www.gnu.org/licenses/dsl.html
