Dx-listan keskustelukulttuuriin voisi kuulua se, ettei jankuteta yleisesti tiedossa olevia asioita. T�m� j�� toistaiseksi viimeiseksi radiohistoria-artikkelikseni t�ll� listalla. Olen tehnyt aloitteen jatkotoimista ja odotan Sdxl:n vastausta.
Yhdysvallat ei siis koskaan ratifioinut K��penhaminan taajuuskonferenssin 1948 p��t�sasiakirjaa. Asia on yleisesti tiedossa. Hyv�t perustelut ja paljon tarkemmin esitettyn� olivat mainitussa artikkelissa, joka on siis jo kertaalleen ilmoitettuna osoitteessa: http://www.rtvf.unt.edu/people/craig/pdfs/COPNHAGN.PDF Kirjoittaja on texasilainen professori John Craig, radiotutkimuksen alalla hyvin tunnettu. Ei h�nen n�kemyksi��n kannata toistaa ja kopioida, kuten Mr. OJP tekee. John Craigin CV on osoitteessa http://www.rtvf.unt.edu/people/craig/craig.htm Kannattaisi ehk� sen sijaan mietti� mit� Craigin artikkelista puuttuu. Siell� esimerkiksi ei arvioida FM-radion tilannetta Yhdysvalloissa samaan aikaan eli 1940-luvulla. FM-radion eli taajuusmoduloinnin keksi jo 1930-luvulla amerikkalainen insin��ri Edwin Armstrong (1890-1954), ks. esim. http://www.qsl.net/w2xmn/ http://www.wsone.com/fecha/armstrong.htm II maailmansodan j�lkeen FM-radio oli ensin suuri menestys, mutta pian siit� n�ytti tulevan suuri pannukakku. Valtava enemmist� kuulijoista pysyi keskiaalloilla ja ensimm�iset kaupalliset yritt�j�t alkoivat vet�yty� alalta. Kaupalliset FM-asemat jopa antoivat 1940-luvulla taajuuksiaan pois muuhun k�ytt��n. N�in teki mm. KOMO Seattle WA 1000 kHz, joka siirsi FM-lupansa paikalliselle yliopistolle. FM-radioasemat ja niiden kuulijam��r�t laskivat Yhdysvalloissa 1940-50 -luvuilla. Armstrong oli niin masentunut keksint�ns� vastaanotosta, ett� teki itsemurhan 1954. Detaljeja tapahtumasta on em. www-osoitteissa. N�ytt�v�t olevan aika kohdallaan. Karmea ja surullinen juttu. FM-radion kaupallisen aallonpohjan seurauksena oli se, ett� l�hinn� vain yliopistojen ja tutkimuslaitosten asemia siirtyi FM:lle. T�m�n seurauksena FM-alueesta Yhdysvalloissa on osa edelleen eli 88-92 MHz varattu yliopistojen ja ep�kaupallisten tahojen k�ytt��n. Armstrongin olisi kannattanut odottaa 1960-luvulle, sill� silloin stereofonisesti soiva rock-musiikki k��nsi kuulijat Yhdysvalloissa lopulta FM:lle. Sen tuloksena AM j�i melko nopeasti taka-alalle, kuten dx-kuuntelijat hyvin tiet�v�t. Mutta 1940-luvun lopulla ei ollut viel� rock-musiikkia... :-( Minusta K��penhaminan 1948 taajuuskonferenssia pit�� arvioida n�m� tiedot muistaen. Yhdysvaltain delegaatio konferenssissa ja edelt�viss� valmisteluelimiss� oli takuuvarmasti tietoinen FM-radion tilasta omassa maassaan, siis FM:n alam�est�. T�m�n on John Craigin antamien tietojen lis�ksi t�ytynyt olla syyn� siihen ettei USA koskaan ratifioinut K��penhaminan taajuuskonferenssin p��t�sasiakirjaa. No, amerikkalaiset saivat 1950-luvulla mellastaa Saksan keskiaalloilla miehitysvoiman turvin, ja FM annettiin saksalaisille. Tulokset ovat t�n��n n�ht�viss�, my�s toisessa sodan h�vi�j�maassa Suomessa. Oikeastaan Suomea n�yryytettiin Saksan tavoin pahasti K��penhaminassa 1948. Se, ett� Suomelle annettiin kaksi derogation-taajuutta (Oulu 433 ja Joensuu 520 kHz) oli jonkinlainen vihjaus, ett� "saatte l�hett��, mutta siell� jossain virallisten alueiden ulkopuolella, kunhan viel� suuntaatte antennit pois keskeisilt� alueilta". T�m� siis aikana, jolloin FM:�� ei ollut Suomessa, vaan radio oli riippuvainen AM:st�. N�in ajatellen Hella Wuolijoki teki melkoisen uroty�n pelastaessaan Lahden AM-asemalle edes pitk�aaltotaajuuden 254 kHz, kun vaarana oli sen menett�minen kokonaan. Se oli ep�ilem�tt� huonompi kuin Ranskan saama 164 kHz, mutta antoi siirtym�aikaa FM-radiolle 1950-luvulla. Ranska tunnetusti rakensi heti K��penhaminan konferenssin j�lkeen vuonna 1952 suuraseman 164 kHz:lle. Allouisin aseman teho oli ensin 250 kW ja nostettiin vuonna 1974 vaatimattomasti 2,1 megawattiin. Uusin WRTH ilmoittaa 162 kHz p�iv�/y�tehoksi 2000/1000 kW. Hyvin kuuluu, ja aina, t�ll�kin hetkell� Kangasalla ukkelit juttelevat Ranskan asioista. Niinp� niin, Ranskassa riitt�� ydinvoimaloita... JM Kangasala ___________________________________________________________________________________ Tsekkaa HCDX:n uusi www sivu: http://www.hard-core-dx.com/ ----------------------------------------------------------------- DX mailing list [email protected] http://dallas.hard-core-dx.com/mailman/listinfo/dx _______________________________________________ THE INFORMATION IN THIS ARTICLE IS FREE. It may be copied, distributed and/or modified under the conditions set down in the Design Science License published by Michael Stutz at http://dsl.org/copyleft/dsl.txt
