*Selailin tuossa liki 2v. takaisia juttujani mehiläiskadon vääjäämättömästä mekanismista. Täytyy sanoa, että vaikka silloin näytti monesta olevan ampiaiskato vain minun esittämä ennakointi, niin ei totta tosiaan sitä ole enää. No joo huomman sen aikuisista ennakoinneistani ei tarvitse korjata mitään. Niin on kato räjähtänyt silloisesta 30% nykyiseen 90% sukupuuttorajaan. Nyt aletaan päästä kiini faktoista myös mehiläiskasvattajaliiton kaltaisissa tahoissa. Parisen viikoa sitten puheltiin nolla havannoista Suomessa, nyt aletaan myöntämään, ettei kaukana olla ikuisesti kadonneista pölyttäjistä Einsteinin ennakoimalla tavalla!
Miten kaikki tämä yksinkertaisesti on mahdolista tapahtua ja näin pienessä ajassa? Muutama rivi mehiläisitä kirjasta "Eläinten maailma". Mesipistiäisten heimo (Apidae) on laaja. Siihen kuuluu ainakin 12 000 lajia, jotka ryhmittyvät noin 300 eri sukuun. Suomessakin on tavattu yli 200 mesipistiäislajia. Nepolveutuvat petopistiäisten kaltaisista kantamuodoista, jotka ovat ruvenneet hankkimaan ravintonsa kukkien antimista, medestä ja siitepölystä. Useimmilla on tuuhea karvapeite ja erityisiä keruuelimiä, joilla siitepöly saadaan kulkemaan pesään." *Tässä tuli yksi aivan keskeinen yhteinen tekijä. Eli kaikille nyt sukupuuton partaalle hävinneille lajeille on keskseistä tarve kulkea päivästä toiseen vaihtelevista ruokailupaikoista äärimmäisen tarkkaan alkupistepesäänsä. Eli suomentaen kyky suunistaa ilmiömäisen tarkasti on keskeistä. ja kun tuntee hyönteisten heikon näkökyvyn kauemmas ymmärtää tästä mangneettikenttätuntemusten äärimmäisen stabiiliuden olevan käytännössä elinehto. Eksyt kerran pois tutuilta lentoradoiltasi, ja katoat elämästä! Miksi yhteysn pesään on kaiki kaikessa, kirja jatkaa. "Monet mehiläiset elävät yksittäin. Emo laatii pesän, munii munat sinne ja hoitaa jälkeläisensä. Niitä sanotaan yhteisellä nimellä erakkomehiläisiksi. Toiset elävät yhteiskunnittain. Ja juuri näiden yhteiskuntamehiläisten keskuudessa voidaan todeta hyönteismaailman moninaisimmat, ihmeellisimmät ja tarkoiotuksenmukaisimmat vaistojen ilmiöt. Näitä yhteiskuntamehiläisiä ovat kimalaiset ja varsinaiset mehiläiset (Apis mellifica). Se on tunnettu jo ammoisista ajoista kotieläimenä." *Eli nykyinen sukupuuttokatastrofi on TOTAALISEN UNIIKKI erityisuhka jota koskaan ihmiskunnan aikana ei ole sattunut! Huomatkaa nyt hyvät lukijat, että mehiläisten tauoton maapallolla olo omn kestänyt punkkeineen, tauteineen viruksineen kymmenet vuosimiljoonat! Pesän parven koko on 30 000- 50 000. Kaikki lisääntyvät vain yhdestä kunikattaresta riippuvaisina. Mehiläiset hakevat meden helposti jopa 13km matkalta, mikä kertoo niiiden ilmiömäisestä suunnistuskyvystä takaisin maan magneettikenttää ja aurinkoa apunaan käyttäen. Mesikuorma saattaa painaa puolet ruumiin painosta. Lentonopeusan 25km/h. Matkalainen joutuu usein levähtämään paluulennoillaan ja laskeutuessaan levähtämään se usein lopen uupuneena putoaa veteen ja hukkuu. *Tämä tieto on seuraava tarkkaavaiselle tärkeä tieto. Eli hukkuneita mehiläisiä emme edes normaalissa vuodessa näe, vaikka hukkuminen on vaersin yleistä miljoonille pörriäisille. Miksi niitä sitten ei näe? Kuten jo alkujaan sanottiin mehiläinen kuormineen on varsin raskas, karvainen ruumis imaisee vettä, vasu täynnä veteen uppoavaa sokerimettä ja pienet siivet eivät kelluta kuten perhosilla usein näkee. Jälleen tärkeä vinkki. Liki kaikki mehiläiset väsyessään siis HUKKUVAT upoten veden alle! Vielä pitää ratkaista syy siihen miksei lento päädy pesään vaan jatkuu nyklyään miltei aina edelläkerrottuun hukkumiseen. Jos laskemme todennäköisyyksillä huomaamme, että mehiläinen kyllä pärjää hyvin jos merkkerinä käyttämänsä mangneetikenttävakiot paikallistasolla pysyvät tarkoin vakiona. *Kyyhkyjen tapaa löytää tarkoin lakkaansa takaisin vaikka pimeässä on pidetty ilmiömäisen tarkkana. Toki ihminen kompasseineen kykenee paikantamaan pohjoisen ja lähetessään mangneettista pohjoista kykenee jopa tästä kulmasta arvailemaan suurinpiirteisiä etäisyyksiä leveyspiiristä napaan mangneettineulan kallistuskulmasta. Eli Italialainen kompassineulan balanssoinnin vastapaino on täysin eri, kun Suomessa. Mutta ihminen ei osaa päätellä piutuuspiiriä. Mutta kyyhkysen ja pölyttäjä osaa ja varsin ilmiömäisesti se kykenee tunnistamaan asuinpaikkansa hiuksenhienoja kotialueensa malmioiden, rautajuoneitten, vesistöjen aiheuttamia sormenjälkimäisiä poikkeamia ja seuraamaan niitä noin 2m peruslentokorkeudessaan. Mehiläisen elinehto on pysyä tällä korkeudella jolloin pakopaikka kasvistoon on mahdollisissa hyökkäyksissä saavutettavissa, mutta toisaalta lentoestekasvusto on jo vähäistä ja esim. tuulisuus ei haittaa. Kukkien peruskorkeus vaikuttaa toki myös tilanteeseen. JUURI tämän korkeuden mangneettianomaliat se alusta asti tarkoin opettelee. Tärkeä vihje taas. Eli jos mehiläinen lentää väärässä lentotasossaan koko alue muuttuu sille täysin vieraaksi myös maan mangneettikenttäsormenjälistään ja tapahtuu kohtalokas eksyminen. Mehiläinen pitää lentokorkeusvakionsa niinikään lentäen niin, ettei poikkea seuraamaansa sormenjälkimangneettiviivalta alas kuin syömään ja ylemmäs lintujen yms.saaliiksi. *Mutta kun 100km korkuisessa íonosfäärikentässä säteilyenergia synnyyttää lisäionisaatiota ja alkaa muuttamaan ja taivuttamaan maan pinnan herkkää mangneettikenttää pallopinnastaan suoremmaksi ajautuu sitä seuraava mehiläinen kohtalokkaasti liian korkealle ja eksyy, suorastaan hukuttavan kuolettavin seurauksin. Suunnistuskyky on elinehto ja sen menetys täyskatastrofi eläimelle, joka on täysin riippuvainen yhteisöpesänsä suojasta, ruokahuollosta joka yö. Mehiläisen sairastuessa ja siitä heiketessään edellä kerrotusta syystä paluu pesälle tarkoittaa sitä, että kaiki kynnelle kykenevät mehiläiset kuolevat pesiinsä. Ei kuten tässä nyt esiintyvässä mehiläiskadon ilmiössä, josta ei pesästään kuolleena pois siivotuista mehiläislöydöksistä ole ollut ikinä tietoakaan. On tärkeää tajuta, että esim punkkien ja virustyen uuvuttamien pesien suulla on kasapäin kuolleita. Tässä ilmiössä EI! * Myös kimalais- ja kukkakärpästen kaltaisten kato on hämmästyttävän täydellistä 2008. Miten ihmeessä myös tällaiset pesistään riippumattomat täysin eri sukupuun omivat eläinryhmät kärsisivät samalla tavalla kuin mehiläispesät? Luonto kun on tässä pyrkinyt juuri siihen, ettei kaikki keskeisimmät pölyttäjät altistu samoille taudeille. Eikä toki altistukkaan, koska kyse on tyystin eri geeniperimän kantajasta.
_______________________________________________ questions mailing list [email protected] https://lists.ntp.org/mailman/listinfo/questions
