Vastailin indeksikeskusteluun, mutta tämä viesti ei näytä välittyneen perille, joten toistetttakoon.
SEH ******************************COPY OF PREVIOUS MESSAGE****************************** Hyvät indeksifriikit Viralliset planetaariset indeksit (K ja A) määrätään etukäteen sovittuna painotettuna keskiarvona 12-20 eri puolilla maailmaa likimain tasaisesti (leveysasteiden suhteen) sijaitsevan magneettisen observatorion aineistosta. Muistaakseni asemat ovat kaikki pohjoisella pallonpuoliskolla. Painokertoimet on määrätty siten, että indeksit kuvaavat magneettisten keskileveyksien (eri asia kuin maantieteellinen leveys) geomagneettista aktiiviteettia. Koska nämä perusasemat eivät raportoi reaaliajassa, NOAA käyttää omaa indeksiään. NOAA:n indeksi määrätään lähes on-line 8 pohjoisaamerikkalisen aseman perusteella. Sen vuoksi siitä käytetään nimeä Estimated Planetary Index. Vastaavasti Boulder, Sodankylän jne indeksit olisivat Boulder K Index, Sodankylä K Index jne. Erilaisia määrietä syntyy vielä siitä, mitä kentän geomterisa komponentteja indkeisnmäärityksessä käytetään. Sivulla http://www.sel.noaa.gov/info/Kindex.html on kerrottu lisää NOAA:n eli ns. Boulderin K- ja A-indekseistä sekä niiden suhteista. K-indeksi on perusmääritelmältään 3 tunnin aktiviteettia kuvaava luku (kolmen tunnin aikana suurin magneettikentän vuontiheyden poikkeama yksiköissä nanotesla antaa kullekin asemalle taulukosta K-arvon. Asteikko on 0-9, paikallisesti käytetään lisäksi tihennettyä jakoa + ja - (siis esimerkiksi 5 peräkkäistä arvoa voisivat olla (2o 3- 4+ 4o 4-) Vuorokautinen lukema on 8 tällaisen 3-tunti-indeksin summa. A on taas aina vuorokautinen mittari. Boulderin ja Sodankylän (sekä muut pohjoisten leveyksien asemien) indeksit ovat kohtuullisia mittoja NA-kelien mahdollisuuksille, koska magneettinen aktiivisuus käynnistyy magneettisilla pohjoisleveyksillä. Nurmijärvellä kentän vaihtelu on paljon vaimeampi eikä siten ole niin hyvä mittta NA-keleille. 1990-luvun alussa sain omassa työpaikassani aikaan magneettisen observatorioluokan mittausaseman Oulujärvelle, jolloin olisi ollut mahdollista seurata kentän vaihtelun siiirtymistä NS-suunnassa linjalla SOD-OUL-NUR. Asema toiminee edelleen, mutta on vaarassa aseman tukikohdan jouduttua yliopistojen säästötoimenpiteiden vuoksi myyntilistalle. Jos oppii lukemaan Sodankylän (tai Boulderin tai jonkun muun pohjoisen observatorion) magnetogrammeja, siitä voisi olla paljon tarkempi apu kelien ennakointiin kuin pelkät indeksit. Nimittäin kentän muutosnopeudetkin merkitsevät jotain ja kertovat nimenomaan inosfäärin virtajärjestelmän muutoksista, joille indeksit reagoivat huomattavan hitaasti. Luulenpa, että kannattaa seurata Tarmon ja Matti K:n ideoita ja havaintoja tällä saralla. Mutta myös, niinkuin joku huomautti - Paras arvio saadaan aina kuuntelemalla!!. Statistical Auroral oval perustuu sateelliiteista mitattuihin aurikotuulen vuohon (tehon mitta). Mittaustulokset yhtenäistetään käyttämällä eri kohdasta maapalloa mitattuihin arvoihin erilaisia korjauskertoimia. Revontulisoikio (auroral oval) kuvaa revontulien esiintymisen todennäköisyyttä sekä ionosfääristen lisävirtojen sijaintia. Lisävirrat merkitsevät radioaaltojen absorption lisäystä, joten kun soikio myrsrkyn aikana siirtyy etelämmäs, se osuessaan (erityisesti) MW-.aaltojen etenemisreitille, kelit häviävät yleensä varmasti. Homma toimii tietysti radioyhteyksiin myös muihin ilmansuuntiin. Toivottavasti indeksiasiaan tuli jotain valaistusta yllä olevasta, hyvin pikaisesti kirjoitetusta. 73 SEH ***************END OF MESSAGE FROM SEH*********************************************************** ___________________________________________________________________________________ Tsekkaa HCDX:n uusi www sivu: http://www.hard-core-dx.com/ ----------------------------------------------------------------- DX mailing list DX@hard-core-dx.com http://arizona.hard-core-dx.com/mailman/listinfo/dx _______________________________________________ THE INFORMATION IN THIS ARTICLE IS FREE. It may be copied, distributed and/or modified under the conditions set down in the Design Science License published by Michael Stutz at http://dsl.org/copyleft/dsl.txt
