My mother built this document using LyX 1.0.3 but there seems to be some
problem in generating the LaTeX file as, when choosing view DVI the
program just freezes with the latex process using up all available CPU
time but never actually finishing the job. I'm afraid I'm not familiar
with LaTeX so I'm unable to give you any clues as to what might be the
problem, but I have provided the LyX and LaTeX file that was generates by
selecting Export->As LaTeX if that might help you in any way to discover
the problem.
On another issue - my mother is an ex-Word user (and may go back if she
discovers that she must) and I have asked her to write some reports on her
experiences with Linux and LyX. If there is any interest in reading this
reports I could collect them together and forward them to this developer
list?
- ---------- = = ---------//--+
| / Kristoffer Lawson | www.fishpool.com
+-> | [EMAIL PROTECTED] | - - --+
|-- Fishpool Creations Ltd - / |
+-------- = - - - = --------- /~setok/
#This file was created by <setok> Sat Sep 18 18:30:57 1999
#LyX 1.0 (C) 1995-1999 Matthias Ettrich and the LyX Team
\lyxformat 2.15
\textclass book
\language finnish
\inputencoding default
\fontscheme default
\graphics default
\paperfontsize default
\spacing single
\papersize a4paper
\paperpackage a4
\use_geometry 0
\use_amsmath 0
\paperorientation portrait
\secnumdepth 2
\tocdepth 2
\paragraph_separation indent
\defskip medskip
\quotes_language english
\quotes_times 2
\papercolumns 1
\papersides 2
\paperpagestyle default
\layout Title
INTIAN SALATTU TIMANTTI
\layout Author
\noun on
Tuuli Lawson
\noun default
\layout Author
\begin_inset LatexCommand \tableofcontents{}
\end_inset
\layout Chapter
Helsinki - Vantaan lentokentt�
\layout Standard
Valmistelut on takana.
Koneen moottorit syttyv�t.
Intia Missio ryhm� istuu paikoillaan.
Kone on alkanut rullata.
Helsingin lentokentt� on r�nt�inen, on tammikuun 8.
p�iv�.
Olemme Jumalan matkalla.
Valot himmenev�t.
Edess�ni olevalla istuimella Raili piirtelee tamilin kirjaimia harjoitukseksi.
\layout Standard
Ulkona koneen ikkunasoikion takana on pime�t�.
Aeroflotin kone on ahdas ja pieni.
Jalat ruttaantuvat penkkien v�liss�, jonne olemme my�s tunkeneet ylim��r�isi�
k�sipakaasejamme.
Tarkastus antoi niiden menn� l�pi, ehk� kone ei ollut aivan t�ynn�.
\layout Standard
Kone nousee --- paluuta ei en�� ole!
\layout Standard
Moskovan lentokentt�
\layout Standard
Koneemme laskeutuu pime�ss� kohti kimaltavia valorypp�it�, kuin jalokivi�
mustalla sametilla.
Liid�mme pime�n l�pi talven kylm�ss�.
Mieleeni tulee vanha tunnelmaa tihkuva iskelm�:
\begin_inset Quotes eld
\end_inset
Taas kun syttyy valot Moskovan\SpecialChar \ldots{}
\begin_inset Quotes eld
\end_inset
.
\layout Standard
Kapteeni laskee koneen kiitoradalle vauhdilla.
Kuin k�sittelisi vanhaa Fordia h�n vet�isee sen j�lkeen jarrut �kkin�isesti
kirskuen p��lle ja kaartaa jyrk�sti terminaalin eteen.
Kentt�� peitt�� lumisohjo.
\layout Standard
Saamme terminaalissa ilmaisen aterian viininpunah�myisess� ravintolassa,
joka on jollakin tavalla linja-autoasematunnelmainen.
Jokin vanha assosiaatio Suomesta.
WC:ss� ei ole wc-paperia ja k�sienpesuallas tulvii, lattiatkin on m�r�t.
`Ensi kerralla,� ajattelemme me naiset ��neen, `otettava k�sipakaasiin
wc-paperia�.
Matkatavaroihimme olemme kyll� sit� pakanneet, ohjeiden mukaisesti; Intiaa
varten!
\layout Standard
Asetumme levolle, kello on n.21.
Aikaa lev�t� ennen seuraavaa etappilentoa kolme tuntia.
`Boarding time 00:01�.
Ihmettelemme tuota `01�:t�.
Matkanjohtajamme Rauno Helppi neuvoi wc-paperin lis�ksi ottamaan mukaan,
nimenomaan k�sipakaasiin matkalla k�ytett�v�ksi, my�s pari sanomalehte�.
Patjaksi\SpecialChar \ldots{}
Terminaalihotellimme on nimitt�in toisen kerroksen avoin k�yt�v�,
joka kiert�� alakerrosta.
Asetamme tavaramme seinustalle ja levit�mme sanomalehdet `alusiksi�.
Joillakin viisailla on huopia ja ohuita peittoja mukanaan ja jopa tyynyj�.
Me muut, huonommin varustautuneet, teemme tyynyn villapipoista, k�sineist�
ja muista pehmikkeist� mit� l�yd�mme, ja ved�mme p��lle peitoksi takkimme.
Rauno huomaa, ett� joiltakin ressukoilta ovat sanomalehdet unohtuneet kotiin,
ja antaa minulle teht�v�n k�yd� alakerrassa ostamassa Financial Timeseja,
antaen niit� varten k�teeni muutaman ruplan.
Financial Timesit ovat nimitt�in paksuimmat sanomalehdet, joten parhaimmin
soveltuvat patjak�ytt��n.
K�velless�ni takaisin vaaleanpunaisten Financial Timesien kanssa, silm�ni
osuvat portaiden alap��ss� houkutteleviin, isoihin pahvilevyihin siivoojan
k�rryss�.
Siivooja antaa ne minulle auliisti ja min� palaan saaliineni yl�kerran
k�yt�v�hotelliin.
\layout Standard
Meit� on 17 englantilaisten ja suomalaisten sanomalehtien ja pahvilevyjen
p��ll� valmistautumassa y�puulle.
Jotkut pari l�htev�t rukoilemaan, suurin osa j�� paikoilleen yritt�m��n
saada unta.
Aika kirjavaa sakkia t�m� apostolien joukko, ajattelen, kun ymp�rilleni
katselen.
Toistaiseksi en tunne kuin Rauno ja Laina Helpin, eli missioryhm�mme johtajan
ja h�nen vaimonsa, ja Mervi Suomisen, johon tutustuin v�h�� ennen l�ht��ni
Torpan Intia missio viikonloppuna, jolloin osoittautui, ett� meill� oli
sama hengellisen ty�n n�ky: Intian katulapset.
Mervill� on perhe, jossa on kouluik�inen ja v�h�n pienempi lapsi, Mervi
itse on kolmenkympin nuoremmalla puolen.
Ik�haarukka joukossamme on arviolta 25--60v.
Er��ll� 60-luvulle pys�htyneell� hipill� on kitara ja h�nen naispuolisella
ty�toverillaan vitivalkoinen tukka.
Mukana on my�s englantilainen mies, jer��nlainen heavy rokkarin ja Yul
Brunnerin yhdistelm�, joka Helsingin lentoasemalla jo auliisti jakeli haluavill
e Intiassa selviytymisen keinoja; isois�n imperiumin ajalta perittyj�.
"Raili se on iloinen sisko", sanoo Rauno.
Raili on kuin suoraan maalaistalon lypsyhommista l�hetyst�ihin kutsuttu
em�nt�.
Puhua pulisee koko ajan, ja kun ei puhu, laulaa tai soittaa.
Nytkin h�n soittelee melodikallaan "M� silm�t luon yl�s taivaaseen--" Railin
mukana on h�nen 18-vuotias kehitysvammainen poikansa Sauli.
Er��ll� miehell� on mukanaan trumpetti.
Nyt h�n ei soita, vaan nukkuu omituisessa asennossa jalat muovituolilla
(joka on l�heisest� y�kahvilasta lainattu) ja muu keho sanomalehdill� k�yt�v�n
keskell�, eik� h�nell� edes ole tyyny�.
Carita, jonka kanssa juttelin, sanoi tehneens� katulapsity�t� Brasiliassa.
H�n on kimpassa kahden muun nuoren naisen kanssa tehnyt ty�t� Ven�j�ll�,
ja nyt kolmikko on t�ll� Intian matkalla.
Helka M�kiranta, vaikka en h�nt� sen paremmin tunne, antoi minulle enne
l�ht�� arvokkaita neuvoja, mm.
itikkojen kohtaamisesta! H�n on nimitt�in jo k�ynyt t�llaisella retkell�.
Kaksi porukasta, kimpassa tulleita, ovat kuusikymppisi�.
Ilves on vanhimmasta p��st�, kuusikymppinen.
H�nen mukaan l�ht�ns� oli v�h�n arveluttavaa, ei i�n puolesta, mutta koska
h�nell� viime vuosina on ollut halvauskohtauksia ja korkeata verenpainetta.
Johtajamme Rauno oli huolestunut, kest�isik� Helena suurta kuumuutta ja
matkan muita rasituksia.
Mutta Helenalle l�hetysty� on syd�men asia, eik� siit� voi v�isty� syrj��n.,
oli kunto mik� hyv�ns�.
H�n on jo vuosikausia ollut Israelissa kertomassa pelastussanomaa, jonne
h�n sittemmin muuttikin osaksi vuotta.
Helena n�ytt��kin olevan yksi porukkamme kokeneimpia ty�ntekij�it� ja matkaajia.
Uskon ett� h�n kyll� selvi��.
Senja on samaa ik�luokkaa ja Helena hyv� yst�v� vuosien takaa.
He ovat tehneet paljon ty�t� my�s yhdess�.
Senjasta ei jollain tavalla saa sit� kuvaa, mutta h�n on ollut Afrikassa
l�hetysty�ss�.
Jostain syyst� mielikuvani, varmasti jonkun filmin perusteella, Afrikan
l�hetysty�ntekij�st� on solakka, per�ti kuihtunut ja ruskeaksi paahtunut,
vaatteenaan jokin afrikkalainen tunika tai khakishortsit ja pusero ja jalassa
patikoimisesta kuluneet sandaalit tai maihinnousukeng�t (niin, jopa naisilla!),
mutta Senja on kaiken t�m�n vastakohta.
Jaloissaankin h�nell� on uutuuttaan hohtavat lenkkarit ja yll��n normaali
suomalainen verkkaripuku --- kuin lenkille l�hd�ss�.
\layout Standard
Kun ihmisten kokemuksia Suomen evankeliointimatkoilta ja ulkomaiden l�hetyskenti
lt� kuuntelen, tunnen olevani kuin k�enpoika varpuspes�ss� - tai ehk� viel�
osuvammin esiintyjien ammattilaisryhm�n keskelle lavalle eksynyt harrastaja,
niin 46-v.
kuin olenkin.
Mutta tied�n, miksi olen mukana, olen saanut jumalallisen kutsun!
\layout Standard
Emme ole en�� yksin ilmaisen parvihotellimme seinustalla.
Ohitsemme on hiiviskellyt pussukoineen ja pahveineen tumma joukko afrikkalaista
sukuper��.
He yritt�v�t nyt my�s nukkua, muutaman `kunnioitusmetrin� p��ss� meist�.
Min�kin yrit�n saada unen p��st� kiinni, kaikkea aikani ihmetelty�ni; yl�puolel
lani poimuilevaa tummanpunaista , jostain syyst� mielest�ni "tshehovilaismaista"
korkeata kattoa, Ven�j�n p��kaupungin lentoaseman rauhallisuutta y�n hetkin�,
matkatovereitani --- ja sit�, ett� ylip��ns� olen t��ll�.
Viimeksimainittu ihmettely purkautui jo kentt�bussissa Mervinkin suusta,
kun bussi oli kauan seisahduksissa koneen vieress� ja tuijotimme kaikki
aika hiljaisina tummia, kondensoituvia bussi-ikkunoiden n�kymi�, Mervin
huomauttaessa ykskantaan minulle: "Eik� ole kummallista?" Ei muuta tarvinnut
sanoa.
Kuinka kummassa me kaksi tavallista ihmist� olimmekaan perheidemme keskelt�
keskell� talvea joutuneet t�nne Moskovaan --- ja sen my�t� koko reissulle
t�m�n l�hestulkoon tuntemattoman uskovien "piskuisen lauman" mukaan?
\layout Standard
Olin jo sen verran matkan sek� fyysisist� ett� henkisist� valmisteluista
ett� itse matkasta, ja y�llisest� ajankohdasta niin v�synyt, ett� nukahdin,
vaikka hiljaisuuden silloin t�ll�in leikkasivat (tosin vaimennetulla volyymilla
) kuulutukset milloin Irakiin, milloin Pariisin, milloin Istanbuliin l�htevist�
tai jostain saapuvista koneista, ja vaikka suoraan yl�puolellani paistoivat
terminaalin kirkkaat j�ttivalot; t�ss� hotellihuoneessa kun ei itse voinut
sammuttaa valoja.
Mutta en nukkunut kauan, kun her�sin siivoojien tuloon.
Kaksi essupukuista naista alumiini�mp�reineen ja moppeineen.
Kyll� he yrittiv�t liikkua meit� her�tt�m�tt�, mutta ilmeisesti kai nukuinkin
vain `koiranunta� n�iss� olosuhteissa.
Janne ja Liisakin n�yttiv�t olevan hereill�.
He eiv�t ilmeisesti olleet nukkuneet lainkaan.
Siivoojien tullessa kohdalle sain ensimm�isen esimerkin Janne/Liisa- kaksikon
evankeliointimenetelmist�: he rynt�siv�t oitis kertomaan pelastuksesta
siivoojille, ty�nsiv�t ven�l�isen lehtisen kullekin k�teen ja kysyiv�t
siin� samassa halusivatko siivoojat ottaa Jeesuksen vastaan henkil�kohtaisena
vapahtajanaan.
En tied� olivatko siivoojarouvat t�llaisesta mutkattomasta l�hestymisest�
niin h�keltyneit�, ett� my�ntyiv�t heti rukoukseen, vai kuljettiko Pyh�
Henki tilannetta.
Luultavasti kumpaakin.
\layout Standard
T�m�n j�lkeen alkoikin Moskovan lentoterminaalin parvihotellissa tapahtua,
ja unen rippeetkin haihtuivat sen tien.
Olin selv�sti ly�tt�ytynyt innokkaan joukon mukaan.
Siivoojav�likohtaus alkoi her�tell� muitakin.
N�k�j��n l�hin tumma miesk��n ei en�� nukkunut.
H�n puhui tai lauloi (joskushan se on n�ill� tumman kansan ihmisill� sama
asia) vieress�mme pehme�ll� ��nell�: "Reggee, sunshine reggee\SpecialChar \ldots{}
" Olipa klishee
afrikkalaiselta miehelt�, jolla yht� klisheem�isesti oli p��ss��n virkattu,
kirjava sienimyssy.
Vaikka muutamia p�it� oli noussut peteilt�, nukkuivat Rauno ja vaimo Helppi
viel� huopien alla ilmeisen tiet�m�tt�min� ymp�rist�n liikkeist� ja ��nist�.
Laina oli hymyilytt�v� ilmestys maatessaan sepposensel�ll��n kuin kuollut,
takki ja punainen huopa levitettyin� p��lleen, k�det ristiss� rinnalla,
niiss� punaiset tumput ja vihre� kaulahuivi silmien peittona.
\layout Standard
Kun yksi ja toinen v�hitellen alkoi tehd� tuttavuutta "naapurikansan" kanssa,
k�vi lopulta ilmi, ett� puolet afrikkalaisjoukosta olikin k��ntyneit� kristitty
j�, kuten mekin.
Ne, jotka osasivat englantia, aloittivat vilkkaan keskustelun.
Hotellivieraat her�iliv�t lyhyest� unestaan.
Afrikkalaisvieraat n�yttiv�t olevan hyvin vastaanottavaisia esirukoukselle,
my�s ei-kristityt.
Niinp� rukouksia alkoikin kuulua siell� t��ll� t��ll�.
Siihen sitten her�si Raunokin, ja mukaan rukoilemaan! Her��misten keskelle
saapui viel� kolmas hotellivierasjoukko, t�ll� kertaa tummaihoisia srilankalais
ia.
Niin p��ttelin, koska Moskova oli v�lietappi erityisesti Sri Lankaan; pian
p��telm� vahvistuikin.
Sirisilm�iset srilankalaiset olivat kimpassa kulkeva opiskelijaryhm� matkalla
kotiin, kuullemma.
Kun jo afrikkalaiset olivat rukouksissa ja muissa kontakteissa "varatut",
otin englanninkielisen Raamattuni ja menin yleisest� evankelioimisinnosta
piristyneen� srilankalaisnuorten luokse.
Keskustelumme k�vi sujuvasti, koska osasimme kaikki hyvin englantia.
(Minulla se on kotikieli) Osoittautui, ett� yksi heist� oli harras katolilainen.
H�n n�ytti ylpe�n� isoa risti��n kaulassaan.
Ihmeekseni jokaikisen nuoren p�� n�yrtyi heti rukoukseen, kun ilmaisin
haluni rukoilla heid�n puolestaan Olin esitt�nyt toiveeni varovasti, ajatellen,
ett� ainakin katolilaispoika ottaisi esirukouksen ja siunauksen vastaan.
Olin j��d� sanattomaksi, kun kaikki kuin yhdest� merkist� painoivat p��ns�
alas.
En ollut tottunut t�llaiseen vastaanottoon Suomessa, jossa pikemminkin
plkattiin uskovia ja rukousta, tai ainakin suhtauduttiin hengellisiin asioihin
torjuvasti tai v�linpit�m�tt�m�sti.
\layout Standard
Tunnelma parvella tiivistyi.
Janne aloitti kitaran n�pp�ilyn.
Mike vastasi ontoilla palikoillaan rytmi� kalisuttaen ja joku sai k�teens�
Raunon tamburiinin.
Minua kyll� v�h�n s��litti Laina-parka, joka viel� yritti nukkua, h�n k�vi
jo sent��n seitsem��kymment� ja oli reissannut n�it� v�lej�, kuten my�s
Suomen ja Helppien kes�kodin Kanadan v�li� jo kymmenett� vuotta.
Mutta nukkua kun ei en�� voinut, liittyi Lainakin yleiseen juhlaan.
Sill� juhlalta se tosiaan vaikutti.
Joku kuvasi tunnelmaa j�lkeenp�in, ett� oli kuin Pyh�n Hengen tuli (mist�
raamattukin puhuu) olisi levinnyt.
Min� koin, kuin estoitta virtaava vesi olisi virrannut kaikkialle.
Niin juhlivat kristityt riemuissaan, kolmesta maanosasta Moskovan lentoterminaa
lin parvik�yt�v�lle yhteenjoutuneet.
Juhlat olivat huipussaan, kun lauloimme k�sivarret toistemme olkap�ill�
suomalaisia, tamilinkielisi� ja englanninkielisi� lauluja, hartaita ja
nopeita, kaikenlaisia, ja s�estyksen�mme olivat kaikki mukanakulkevat:
Jannen kitara, Miken kapulat, tamburiinit, Railin melodica, taputukset
sek� Riston trumpetti! Ja kello oli yli kaksitoista y�ll�.
\layout Standard
Trumpettivaiheessa yl�kertaan asteli kaksi miliisi�.
Olimme h�irikk�j� --- kuten Jeesus aikoinaan! Panimme heid�t kyll� merkille,
mutta emme kuitenkaan lopettaneet juhlimista vaan katsoimme sivusilm�ll�,
aikoisivatko totisenn�k�iset miliisit vaatia hiljaisuutta.
Sen sijaan miliisipari vain j�i seisomaan ja katsomaan eleett�min�.
V�h�� my�hemmin, ihme ja kumma, he ottivat vastaan Jumalan siunauksen ja
rukouksen puolestaan, p��t painuneina ja hiljaisina, kun Rauno, Risto ja
Janne meniv�t heid�n luokseen kesken laulujen ja soitannon.
\layout Standard
"T�m� on ihmeellist� aikaa, aivan ihmeellist�", ajattelin.
\layout Standard
Ja matka oli vasta alkanut.
\layout Chapter
KOHTI KES��
\layout Standard
Olemme matkalla kohti Arabimaita, v�lilaskupaikkana Arabi-Emiriittien p��kaupunk
i Dubai.
Moskovaan tullessa olin saanut el�yty� legendaariseen iskelm�n `valoihin
Moskovassa� --- saisinko nyt n�hd� pilkahduksen Tuhannen ja Yhden Y�n saduista?
\layout Standard
Koimme iloisen yll�tyksen n�hdess�mme boarding sillalta toisen Aeroflot
koneemme ja astuessamme sen sisuksiin.
T�m�h�n oli kuin Ruotsin laiva! Minusta tuntui, kuin Taivaan Is� olisi
v�h�n heltynyt hemmottelemaan meit� apostoleitaan ensimm�isen sillipurkkikoneem
me ja lattialla nukutun v�h�isen y�n j�lkeen.
T�m� ven�l�isen lentokaluston j�tti oli kaikenlis�ksi upouusi; joka paikka
kirjaimellisesti hohti kaunista uutuuttaan.
Koneen suuruus, v�ljyys ja uutuus valoivat minuun lentopelkoiseen v�h�n
luottamusta, joka oli ollut melko matalalla edellisess� Aeroflotin koneessa,
kun muutenkaan ven�l�isill� koneilla ei aina ole ollut parhaimpaa mainetta.
Olin potenut lentofobiaa siit� asti kun ensimm�isen kerran lensin 19 vuotta
sitten Suomesta Iso-Britanniaan.
\layout Standard
Pari srilankalaista miest� pys�htyiv�t uteliaina koneen leve�ll� k�yt�v�ll�
juttelemaan edess�ni istuville Liisalle ja Jannelle.
Toimintatapansa mukaan Janne meni taas suoraan asiaan ja kysyi miehilt�
mihin he uskoivat ja kertoi mit� usko Jeesukseen merkitsee.
Toinen miehist� sanoi naurahtaen, ett� h�nell� on Buddha p��ss� ja Jeesus
syd�mess�.
Hyv� ainakin ett� on niin p�in, tuumin!
\layout Standard
Saamme jumbojetiss� hyv�n ven�l�isen varhaisaamullisen kello 02.
Kuorrutettuja kaloja, riisi� tillill�, salaattia, tummaakin leip��, leivos,
kahvia.
Aeroflot hoitaa hyvin! My�s ilmainen ateriamme Moskovan terminaalissa oli
ollut yll�tt�v�n maukas, vaikka l�pikulkuravintola olikin kolho ja yksinkertain
en.
Heiluvien, leirim�isten p�ytien ��ress� nautimme muikuista kermakastikkeessa
ja erinomaista hapankaalisalaattia sek� ven�l�ist� keittoa.
Juomina turvalliset Cocikset.
K�sitykseni ven�l�isist� lentoyhti�ist� on alkanut muuttua.
\layout Standard
Olen jo rukoillut kotiinj��neiden lasteni (16-vuotiaat kaksostytt�ret ja
19-vuotiaan poika) ja vanhan �itini puolesta, joka viikkoa ennen l�ht��ni
joutui lonkkatapaturman johdosta sairaalaan; toivoen ja pyyt�en ett� Taivaan
Is� suojelisi lapsiani, vaikka koti olisi miss� kunnossa ja vahvistaisi
�iti�ni leikkauksen j�lkeen.
Kun soitin Helsingin lentokent�lt� kotiin, tytt�reni Emmi puhelimessa ihmetteli
kuinka kuulostin niin rauhalliselta, vaikka suuri matkani Intiaan oli edess�.
Tunsin todella kaiken h�lyn j�lkeen ihmeellisen rauhan sis�ll�ni ja oivalsin,
niinkuin sanoin Emmillekin, ett� se johtui varmaan siit�, ett� todellakin
olin Jumalan s��t�m�ll� matkalla.
H�n oli kutsunut, mutta min� olin tehnyt vapaaehtoisen, vaikkakin vaikean
valintani: "l�hden", ja siin� hetkess� antanut itseni ja perheeni t�ydellisesti
meit� ja kaikkea tuntemaani korkeamman voiman k�teen.
Kun tekee Jumalan tahdon mukaisesti ja voittaa taistelut, saa syv�n rauhan,
vaikka olosuhteet n�ytt�isiv�t p�invastaista.
Raamattu mainitsee t�st� rauhasta n�in:
\layout Quotation
\begin_inset Quotes eld
\end_inset
Rauhan min� j�t�n teille: minun rauhani --- sen min� annan teille.
En min� anna teille, niinkuin maailma antaa.
�lk��n teid�n syd�menne olko murheellinen �lk��nk� pelj�tk�.
\begin_inset Quotes erd
\end_inset
(JOH.
14:27)
\layout Standard
Tytt�reni ja poikani eiv�t p��sseet saattamaan minua, koska olivat kaikki
illalla opintojen ohella t�iss�.
Muitakaan saattajia ei ollut.
Useimmat ihmetteliv�t ja jotkut arvostelivat Intiaan l�hetysty�h�n l�ht��ni.
Moni ei ymm�rt�nyt ett� voin j�tt�� perheeni taakseni, yksinhuoltajana.
Lasten is� oli kyll� luvannut k�yd� katsomassa lapsia, samoin yst�v�ni
l�hettyvilt� ja hyv� naapurini.
Olihan yksi lapsistani aikuisi�ss� ja toiset kaksikin jo l�henem�ss� aikuisuutt
a.
Olivathan lapseni j�rkevi�, el�m�ss� itsen�isyytt�kin jo ulkomaan leireill�
y.m.
oppineet, eiv�tk� ollenkaan huolestuneita siit�, ett� j�isiv�t ilman �iti�
per�ti kahdeksi kuukaudeksi --- p�invastoin, saivatpa kerrankin itse m��r�t�
kaiken, oli p��llimm�inen mieliala.
(Niinkuin arvata saattaa) Mutta siit� huolimatta varsinkin kaikki sukulaiseni
eiv�t t�ysin voineet hyv�ksy� niin yll�tt�v�� irtautumista perheest�.
Enk� heit� moiti t�st�.
Se oli my�s minulle vaikein kaikista esteist�, jotka viime kuukausina tielleni
tulivat.
Kamppailin kauan t�m�n asian kanssa.
Enh�n ollut koskaan ollut kahta viikkoa kauempaa lapsistani erossa, kahdesti
tytt�reni ollessa ulkomailla leirill� ja muutaman kerran pojastani, kun
h�n matkusti autoreissuille ulkomaille.
Kannoin huolta �idist�nikin, enh�n voisi olla varma n�kisink� h�nt� en��,
h�n oli sent��n jo 84-vuotias.
Mutta tiesin, etten paljon muuta olisi voinut Suomessakaan, olihan h�n
hyv�ss� hoidossa.
Voin vain toivoa, ett� muut ihmiset nyt k�visiv�t h�nt� katsomassa.
Yksi, joka t�h�n teht�v��n syd�mellisesti oli lupautunut, oli hyv� yst�v�ni
Varpu Vanhala, moninkertainen Intiank�vij�, joka my�s ammattinaan ty�skentelee
vanhustenhoitajana.
N�m� uskon koettelemukset ja muut tulikokeet ennen l�ht�� laittoivat minut
hakemaan suurimman rohkaisuni Jumalan sanasta ja hiljaa ja anoen h�nen
edess��n olemisesta.
Ihmisiin p�in k��nnyin vain v�h�n.
T�ytyy sanoa, ett� nekin rohkaisut tosin olivat kallisarvoiset.
Vakaina ja aina kannustavina rohkaisijoinani olivat my�s lapseni, joita
juuri minun oli kaikkein vaikein j�tt��.
Yh� uudestaan he iloisina l�hetteliv�t minua matkaan ja vakuuttivat p�rj��v�ns�
, kunnes aloin rohkaistua uskossani ja luottamuksessani heihin.
Tyt�rteni Emmin ja Fayen l�ksi�islahja minulle oli kaunis p�iv�kirja, ja
vannoitus, ett� minun piti kirjoittaa siihen joka p�iv�.
Pidin lupaukseni, lukuunottamatta kolmea p�iv��, mutta niist� kerron my�hemmin.
N�iden p�iv�kirjamuistiinpanojeni pohjalle kirjoitan my�s t�m�n kirjani.
Jumalan sanasta l�ytyi kuin runsauden sarvesta yh� uusia rohkaisukohtia.
Kaksi n�ist� olivat:
\begin_inset Info Find: will not hear bad news- and Joka auraan tarttuu..
\end_inset
\layout Standard
Tullessani kaksine t�yteenpakattuine pakaaseineni Helsingin lentoasemalle,
minulla ei ollut tukenani kuin Jumala itse, h�nen Pyh� Henkens�, jonka
Jeesus sanoi j�tt�v�ns� j�lkeens� omilleen.
Sit�paitsi samalle seikkailulle l�htev� l�hes tuntematon porukka lohdutti
jo pelk�ll� olemassaolollaan.
Niinp� en oikeastaan kaivannutkaan kent�lle asti tulevia saattajia .Mutta
sain kuitenkin iloisen yll�tyksen.
Istuimme jo oman porttimme odotusaulassa, kun minulle tuli kuulutus! H�tk�hdin:
mit� se voisi olla? Jouduin k�velem��n pitk�n k�yt�v�n p��h�n asti, jonne
kuulutus oli k�skenyt menn�.
Olinko hukannut jotain? Oliko poliisi per�ss�ni per��m�ss� velkojani? Kaikenlai
sta hullua ehti k�yd� mieless�ni.
K�yt�v�np��n tiskill� minua odotti puhelu.
Naisvirkailija ojensi minulle kuuloketta.
Soittivatko lapset? Mutta se olikin veljeni Iiro, joka soitti minulle viime
hetkell� saattajien puolelta.
H�n oli tiet�m�tt�ni tullut minua saattamaan, mutta ei ollut ehtinyt tavata
minua ennenkuin siirryin n�kym�tt�miin matkustajien puolelle.
T�m� viimeinen "l�hetys" oli kuin rohkaisun sinetti matkalleni, samoin
siihen kuuluvat Intian materiaalit, jotka veljeni l�hetti minulle virkailijan
mukana portille.
\layout Chapter
DUBAIN V�LILASKU
\layout Standard
Approaching Dubai! Ikkunasoikiossa arabialainen taivas hehkuu oranssia ja
punaista auringonnousua.
Jumbojetin suuri, kaunis siipi kaartuu loivasti herkk�� auringonnousun
maisemaa vasten, sen pinta hehkuu aivan vieress�ni voimakasta anilliininpunaist
a ja syv�� indigonsinist� taivaanrannan juuri her�nnytt� hempe�nvaaleanpunaista
vasten.
Kuinka kaunista! Metalli, ihmisen ty� ja taivas.
J�ttil�islintumme liukuu alas aavikkomaahan.
N�emme matkamme ensimm�iset palmupuut.
Ne, ja l�mpim�mpi ilmanala, varhaisaamusta huolimatta, alkavat viritt��
pitk�n matkan ja varhaisen aamun horroksesta arktisen maan ihmisi� viel�
muutaman tuhannen kilometrin p��ss� odottavaan seikkailuun.
Laskeuduttuamme kuorimme ensimm�iset vaatekerrat p��lt�mme.
Laina-�iti oli neuvonut matkallel�htij�it� Torpan matkavalmisteluissa pukeutuma
an juuri niin: kerroksittain, eli turkista v�hitellen v�heneviin vaatteisiin,
joka osoittautuikin hyv�ksi neuvoksi.
\layout Standard
J�nnitykset ja odotukset tiivistyv�t, mit� pitemm�lle matkallamme saavumme.
Vaikkakin hyvin tasaiseen tahtiin, niin kuitenkin.
Meill� on hiukan yli tunti aikaa kierrell� lentoterminaalia.
L�yd�mme Salomonin kaivoksen, ts.
tax-free shopin arabialaisittain, jonka loisto panee monen harjaantumattoman
haukkomaan henke��n.
Ihmisiss�, tavaroissa - kaikessa, on rikkauksien kimallus ja kalliit tuoksut.
P�iv�nvaloon takaisin astuttuamme ja Dubain hiekkaisia n�kymi� ja rakennusten
takana huojuvia palmuja katsellessamme, ja viel� maan uumenien rikkaudet
silmiss�mme loistaen, puhkeaa Janne �llistelem��n: "On se kumma, t�ss�
sit� vaan kuljeskellaan Arabi-Emiriittien ihmeellisyyksiss�!!" H�n lausuu
monen tunnelmat.
\layout Standard
Janne-Liisa kaksikko olivat taas Dubainkin kent�ll� olleet vauhdissa.
Kaksi nuorehkoa mallinn�k�ist� naista (osoittautuikin, ett� toinen heist�
oli kosmetologi), joille osui paikka viereiselleni kahdelle tyhj�lle penkille
koneessa, kertoivat minulle, ett� he olivat juuri vastaanottaneet Jeesuksen
el�m��ns� lentokent�ll�, kun he olivat kuulleet pelastussanoman ja heid�n
puolestaan oli rukoiltu.
He olivat siskoksia ja kotoisin Ven�j�lt�, mutta puhuivat englanninkielt�.
Meill� oli paljon puhuttavaa seuraavan nelj�n tunnin aikana.
Siskokset valottivat minulle tuhannen ja yhden y�n maan salaper�ist� sadun
verhoa tarinoillaan sen ihmeellisyyksist�, kuten, kuinka he kiisiv�t harva
se p�iv� t�ysveriarabeilla pitkin loppumatonta Arabianmeren hiekkarantaa.
Toinen siskoista oli jo asunut muutaman vuoden Arabi-Emiriiteiss�, toinen
oli vierailulla, mutta harkitsi my�s muuttoa hiekka-aavikolle.
Kuullemma el�m� siell� oli helppoa ja loisteliasta, ja islamuskokin salli
l�nsimaisen pukeutumisvapauden ainakin niille jotka eiv�t olleet muslimeja.
Kaikenkaikkiaan houkutteleva maa! Mutta aivan toisenlainen p��m��r� oli
minulla edess�.
\layout Chapter
K��NN�S KOHTI TROPIIKKIA
\layout Standard
Porukka on ihmeellisine matkamuistoineen j�lleen k�ytettyin�.
Yksi siiven lentol�pist� aukesi.
Ohitamme hitaasti rullaten useita valkoisia ja hiekanv�risi� terminaalirakennuk
sia, joissa lukee arabiankirjaimilla
\begin_inset Formula \( \bigoplus \bigotimes \bigwedge \sum \partial \wp \zeta \)
\end_inset
--- mit� lukeekin.
Nyt ohitamme sulaa hietikkoa; olemmehan sent��n Arabiassa.
En p��se siit� mihink��n, ett� jo sanalla
\emph on
arabia
\emph default
on minulle kummallinen kiehtova hehku ja salaper�inen j�nnitys.
Sen kyll� tied�n ett� lapsuudessani olin t�ysin uppoutunut tuhannen ja
yhden y�n maailmoihin.
Minulle tulee v�ist�m�tt� kuva jalokivin koristelluista turbaaneista, uljaista
prinsseist�, jalokiviluolista, hiljaisista kamelikaravaaneista huojuvaa
ilmavirtaa vasten ja "Oi, Joosef, Joosef\SpecialChar \ldots{}
" ja tummat silm�t.
Ehk� minunlaillani romanttisesti suhtautuvia on muitakin?
\layout Standard
Koneen nokka k��ntyy kiitoon.
L�hdemme! Jylisemme kohti taivasta --- irtoamme maankamarasta, ja leijumme.
Kaunis iso lintumme ja me.
GOODBYE DUBAI! Yh� valjentuvassa aamuauringossa lenn�mme hiekkakaupungin
yll�.
Talot alapuolellamme ovat tasakylkisi� ja -kattoisia.
Jossain nousee moskeija v�h�n korkeammalle.
Miss��n ei n�y puun puuta.
Talorykelmien ymp�rill� on vain hietikkotasannetta silm�nkantamattomiin.
Olisi t�m� kuitenkin aika outo paikka asua, niin rikkauksia ja arabialaisia
prinssej� ja ratsuja kuin siell� onkin, ajattelen.
V�h�n liikaa pelkk�� hiekkaa.
\layout Standard
Liid�mme vuorijonon p��lle.
Se kiemurtelee vaaleanruskeassa maisemassaan vain aavistuksen verran tummempana.
Kaikki on hiekkaa.
Suuri siipi painuu hitaasti, nousemme.
Aavikko jatkuu ja jatkuu.
Ohitamme vuoriston.
Se on nyt ohitettu.
Et��ll� hiekkakenttien tuolla puolen erottuu heikosti tummanruskea viiva
ja sen takana hiukan leve�mpi sinert�v�.
Onko se jo\SpecialChar \ldots{}
Intian valtameri? My�hemmin kartasta katsoessani huomaan ettei
se ole Intian, vaan Arabianmeri, loogista kyll�kin.
Jos se siis on meri ollenkaan, siit� kun t�ss� kangastusten maassa ei voi
olla ollenkaan varma.
Kauas allemme on jostain liihoitellut rykelm� pilvenhahtuvia.
Siis merelt�? Sen t�ytyy olla meri, horisontin ruskean viivan takana.
Vuoristo palasi, mutta erilaisena.
Se jatkuu aika kauan, on korkeampaa, ja n�ytt�� tummanruskealta rypistetylt�
voipaperilta.
\layout Standard
Nousemme korkeammalle.
Kaikki vuoret muuttuvat pitkiksi arviksi tasaisenbeigess� maisemassa.
Dyynej� n�kyviss�!! Niiss�kin on jotain hohdokasta, niinkuin n�k�j��n kaikessa
t��ll� Arabiassa.
Ehk� se juontaa juurensa useista aavikkoseikkailufilmeist�, jotka olen
n�hnyt, kuten Arabian Lawrence, yksi suosikkiseikkailufilmeist�ni kautta
aikojen, eik� v�hiten Peter O`Toolen ansiosta.
"Tuolla kun kulkisi, varmasti eksyisi", pohdin.
Ehk� muutkin pohtivat samansuuntaisia, monella on nen� ikkunassa.
Dyynit ovat oudon siististi ladotut riveihin t�sm�llisin et�isyyksin toisistaan.
\layout Standard
Olemme tulleet meren yl�puolelle! N�kyni oli siis totta, ei kangastus.
Yll� levi�� kirkkaampi sini, alla utuinen sini.
��riviivoja ei ole miss��n.
Alkaa tuntua Bermudan kolmiolta.
Tuuli heiluttaa konetta\SpecialChar \ldots{}
Alle on kertynyt hyvin nopeasti paksu pilvirykelm�matto.
Saan n�kem�st�ni t�ll� kertaa hengellisen vertauksen: Jumalan valtakunta
maan p��ll� on kuin se maailma, jonne kone nousee harmaana, sateisena p�iv�n�,
pilvipeittojen ja sateen yl�puolelle, lentotasolle, jossa aina paistaa
kirkas aurinko.
\begin_inset Info Check "Jumala on valo, eika hanessa ole ollenkaan pimeytta"
\end_inset
Ja jossa sininen taivas, koskaan harmaantumatta, kaareutuu Jumalan lapsen
yl�puolella.
Helsingiss�, l�hdett�ess�, sukelsimme koko taivaan kattavan pilvimaton
l�pi auringonlaskun ihmeelliseen valtakuntaan, jossa allamme levittyi kullanhoh
toinen pilvimatto ja yll� sek� hohtavansininen ett� oranssinpehme� taivas.
Kaikki t�m� innoittaa minua laulamaan taas vanhan iskelm�n: "Taivaan milloin
n��n sinisen (n��n sinisen), kaipaan sinisillalle sen (sillalle sen), avaruutee
n huumaavaan, p��st� kahleista maan!"
\layout Standard
Menemme, emme vain v�h�n keinuen, vaan heittelehtien.
Tango loppui siihen.
Nyt on ilmeisesti hyv� paikka ottaa esiin Psalmi 91, meille Intiaanl�htij�ille
annettu
\emph on
vahvan ruuan
\emph default
ev�stys, runsas rohkaisu.
Niinkuin jo paljastin, pelk��n lent�mist�.
Pelk��n jo `tasaisella�, mutta heti kun ilmanvoimat hiukkaakaan antavat
itsest��n elonmerkkej�, j�ykistyv�t lihakseni v�litt�m�sti ja minulle tulee
ontto, levoton olo.
Pelossa Jumala usein tekee n�yr�ksi, ja rukouksen tarve ja merkitys korostuvat.
Niin nytkin.
Kirjoitan lentopelossa pilvimyrskyss� aralla tunnolla taivaallisen kutsuni
suhteen Taivaan Is�lle seuraavan rukouksen englanniksi, joka on kotikieleni:
\layout Verse
A prayer up in the clouds
\layout Verse
Lord, I gave myself to your use, for India.
\newline
I haven�t taken that back!
\newline
I�m sorry I have doubted this Indian mission you gave me, so many times
- lastly on the day of the flight!
\newline
All my many hardships made me doubt - but I should have been strong!
\newline
Still, through all the hardships I know, Lord, my faith and trust in you
have increased.
\newline
I want to bring your gospel to the people, Lord, I want to go and tell them
the good news --- the best thing I could imagine to do after I became a
Cristian.
\newline
To tell the world your message of a new life and a salvation from death,
that you want every person in this world to hear.
\newline
Bring me people, Lord!!
\newline
And help me to be myself, to do things my own personal way, not after others�
ways, and staying within your will.
\newline
I lack courage and confidence, Lord, and even motivation sometimes for work
(there�s such a turbulence I can hardly write...)
\newline
But I believe, that as long as I have your Holy Spirit with me, I can do
grear things!
\newline
Jesus, you said we can even do greater things than you.
\newline
I just have to believe it.
\newline
You said it, the conqueror of the world, and of death!
\layout Standard
Nukahdin t�h�n rukoukseeni, niinkuin usein ennenkin kun olen jossain h�d�ss�ni
tai huolessani rukoillut.
J�lleen yksi osoitus siit� rauhasta jonka Jeesus antaa, "joka k�y yli ymm�rryks
en".
Yli ymm�rryksen se k�ykin, minun lentofobikon kohdalla, nukahtaa keskell�
pahemmanlaatuista turbulenssia!
\layout Chapter
SRI LANKAN RAUHAN KEIDAS
\layout Chapter
JUNAMATKA
\layout Standard
Intialaiset junat! Olin jo matkalla Helsingist� Moskovaan lueskellut artikkelia
intialaisesta junamatkasta National Geographic lehdest�, jonka veljeni
oli tuonut minulle lentokentt�virkailijan kautta luettavaksi matkalle.
Sit� ennenkin minulla oli jotensakin salaper�inen mielikuva intialaisista
junista ja junamatkoista.
Ihmeellist� oli, ett� olin juuri ja juuri ajoissa toipunut junamatkaa varten.
Suolistoni oli melkein ennallaan, eik� minua en�� py�rrytt�nyt.
En tosin ollut k�ynyt tarkastuksessa ameebatilanteestani, mutta uskalsin
l�hte� pitk�lle junamatkalle.
Pastori Isaiah tosin oli v�h�n huolissaan, kun vasta eilen olin p��ssyt
tiputuksesta, ja koetti ehdottaa, ett� menisin loppuajaksi Eliezerin tai
h�nen tytt�rens�, Carolinen, lastenkotiin.
Seikkailut vetiv�t kuitenkin enemm�n, kun seikkailijan luonne on annettu.
Jos olisin j��nyt matkasta, en olisi voinut en�� j�lkeenp�in l�hte� Erodeen,
koska yksin ei varsinkaan naisihmisen ole hyv� matkustaa.
Mieless�ni k�vi kyll�, ett� olisin hyvinkin voinut olla avuksi lastenkodeissa.
\layout Standard
Junamatka kest�isi seitsem�n tuntia Madrasista Erodeen l�nnen suuntaan.
Juna oli nimitt�in paikallisjuna, ja pys�htyisi joka pienell� pys�kill�kin!
N�in saimme ryhm�lipun kaikkein halvimmaksi.
Mike piti lippunivaskaa hallussaan.
Asetuimme juna-asemalle odottamaan.
Emme kuitenkaan istuneet, siit� yksinkertaisesta syyst�, ett� istumapaikkoja
ei ollut vapaina.
Niin kuin olimme jo kokeneet lentoasemalla, tullessamme, t�yttiv�t tummapintais
et ihmisjoukot koko tilan.
Suurin osa oli liikkeell� junille, mutta hyvin suuri joukko oli majoittunut
lattialle, ja heist� suurin osa nukkui.
Siell� t��ll� oli pieni� r��syisi� vauvak��r�j� �itiens� kainalossa.
Perheiden ja yksitt�isten ihmisten vierell� tiiviisti oli pieni� nyssyk�it�,
jollain harvalla saattoi olla kassikin.
Ihmettelin, olivatko n�m� ihmiset ylip��t��n ollenkaan matkalla minnek��n,
vai asuivatko he asemalla.
Ep�ilin j�lkimm�ist�.
Olimmehan jo n�hneet keskell� katua asuvia ihmisi�.
T�m�n luokan asukkaita ei kukaan koskaan n�kynyt h��t�v�n pois.
He kuuluivat Intian katukuvaan, kenenk��n sit� koskaan kyseenalaistamatta.
\layout Standard
Rauno ja Isaiah varoittivat meit� alinomaa, ett� �lk�� ottako katsettanne
hetkeksik��n matkatavaroistanne.
Teimme niin, ett� kasasimme kaikki laukkumme yhteen, ja m��r�simme aina
jonkun osan joukosta seisomaan tavaroitten ymp�rill� tekem�tt� mit��n muuta.
N�in osa joukosta p��si v�lill� k�velylle ja v�lipalaostoksille.
Tiukka vartiointi ei todellakaan ollut liioiteltua.
Joukkomme ja laukkujen ymp�rill� hiiviskeli jatkuvasti ep�ilytt�v�n n�k�ist�
porukkaa, jotka sivusilm�ll� tarkkailivat tilannetta.
Pari kiiluvasilm�ist� nuorta miest� tulivat puhelemaan meille jotain huonolla
englanninkielell� kovasti elehtien.
Rauno varoitti heti: katsokaa laukkujanne! ja selitti miesten menty�, ett�
t�m� on vanha kikka: pari miest� ry�v�rijoukosta kiinnitt�� huomion muualle,
ja samalla pari muuta toisella puolen kiskaisee laukun tai pari salamannopeasti
mukaansa.
K�yhyys kasvattaa r�yhkeytt�, kunnes moraalitaju h�vi�� kokonaan; t�rkeint�h�n
kuitenkin on selviytyminen.
\layout Standard
Emme vain kuljeskelleet ostoksilla pitk�n odotuksemme ajan, vaan pys�hdyimme
siell� t��ll� puhumaan ihmisille ja jakamaan Jeesuksesta kertovia lentolehtisi�.
Rauno sanoi, ett� Madrasin juna-asemalla kannatti jakaa joko englannin-
tai hindinkielisi� lehtisi�, tamilinkielisi� oli t��ll� kuullemma suhteessa
v�hemm�n.
Heill� ei usein ollut varaa matkustamiseen, ja he pysytteliv�t kyliss�
ja pikkukaupungeissa.
Vierell�mme hyppeli pari vilkasta pikku poikaa.
Olimme kyll� heid�nkin suhteensa varuillamme laukkujemme kanssa, mutta
yritimme my�s jutella heille.
He olivat likaisia ja laihoja, mutta v�l�ytteliv�t iloisia virneit� meille,
k�tt��n ojennellen.
Annoimme muutaman rupian, ja joku k�vi ostamassa heille kioskista perunalastuja.
Toisenlaisen pikkupojan tapasin k�velyll�ni asemahallissa.
H�n seisoi yksin lyhdyn kelme�ss� valossa k�si ojossa, aivan hiljaa, i�lt��n
arviolta noin 6-vuotias.
T�m� poika ja se hetki pys�ytti minulle kaiken ruuhkan ja vilin�n ymp�rill�ni.
Oli kuin melukin olisi hiljentynyt ja aika hetkeksi pys�htynyt.
Pienell� pojalla oli yll��n vain lianpeitt�m� aluspaidanriekale ja koko
h�nen kehonsa oli niinik��n ylt� p��lt� liassa.
H�nen musta, paksu hiuspehkonsa oli liasta ja p�lyst� harmaantunut ja k�tens�
aivan mustat.
Mutta pahinta olivat h�nen kasvonsa.
Niiss� oli viel� pienen lapsen py�reytt�, mutta h�nen ilmeens� oli t�ysin
turta, kuin paatunut nuorisorikollinen olisi katsonut minua pienen pojan
kasvojen l�pi.
Otsaa hallitsi iso, pahann�k�inen musta m�nj�m�ykky, mietin oliko se tulehtunut
hindumerkki.
Laitoin pojan k�teen rupioita ja Jeesuksesta kertovan lehtisen ja rukoilin
h�nen puolestaan.
Olimme kuin erottautuneet kaikesta h�lyst� ymp�rill�mme.
Poika ei sanonut mit��n, eik� reagoinut yhteydenottooni muutenkaan.
En voinut muuta kuin l�hte� ja j�tt�� h�net siihen.
\layout Standard
Er��ll� asemasillalla p��sin keskusteluun traktaatin kautta nuoren naisen
kanssa, jolla oli yll��n kaunis sari vihre�n eri s�vyiss� ja kuvioissa.
P��lt�p�in ei olisi arvannut h�nell� olevan murheita.
Mutta h�n kertoi avoimesti heti, kun tiesi mill� asialla olin, ett� h�nen
miehens� oli juuri pid�tetty, ja h�n ei tiennyt mill� el�isi t�st� eteenp�in,
ja kuinka miehen k�visi.
Intiassa ei ole ty�tt�myyskorvausta.
Annoin h�nellekin rupioita, vaikka tiesin, etteiv�t ne pitk�lle auttaneet,
ja rukoilimme yhdess�.
Min� laskin k�teni h�nen olkap��lleen ja rukoilin ��neen, onneksi nainen
ymm�rsi englantia.
Vaikka nainen ei ollutkaan kristitty (h�nell� oli hindumerkki otsassaan)
tiesin, ett� h�nkin h�d�ss��n rukoili Jumalaa, vaistomaisesti tiet�en,
ett� vain yksi Jumala voi auttaa.
Pian vierellemme tuli vanhempi nainen joka sanoi olevansa tyt�n �iti.
Sitten jatkoimme rukousta kolmisteen.
Kummallakin naisella kyynelet vieriv�t pitkin poskia, ja min�kin olin liikuttun
ut.
Pylv�iden varjossa makaili ja istuskeli vanhoja, laihoja miehi� likaisissa
lannevaatteissaan ja ymp�rilleen kiedotuissa viitoissaan mutustellen jostain
l�yt�mi��n ruuan j�tteit�.
Ainakin yksi heist� oli hyvin sairaalloisen n�k�ine, ja ep�ilin, pystyik�
h�n k�velem��n.
Kuinka paljon riipaisevia el�m�ntarinoita mahtuikaan muutamiin hetkiin
Madrasin juna-asemalla.
\layout Standard
Junamme oli tullut.
J�lleen tiukka kehoitus Raunolta: Kulkekaa tiiviiss� ryhm�ss� per�kk�in,
toisianne vahtien! Asemalaituri, jolle junamme oli tullut, oli Intialle
tyypillisesti unenomaisen h�m�r�sti valaistu.
Jostain pimennosta k�veli meit� kohti puolialaston, laiha vanha mies, jonka
p��ss� oli kirkkaanpunainen turbaani.
Juna vierell�mme puhkui voimaa.
Se oli kaikkea muuta kuin virtaviivainen ja moderni, mutta jollain selitt�m�tt�
m�ll� tavalla se loi luottamusta.
Se oli suomalaisia leve�mpi ja jollain tavalla paljon raskaamman tuntuinen.
Minulla oli mieless�ni intialaisen rautatieverkoston hyv� maine.
Britit tekiv�t hyv�� ty�t� imperiumin aikana.
Junassa ei ollut mit��n hienostelun makua.
Ikkunatkin olivat pienet ja niiden edess� oli poikittain kulkevat kalterit.
Ovelle sai itsens� vet�� oikein olan takaa jyrkki�, korkeita portaita.
Ihmisi� oli menossa sis��n valtava rynn�kk�.
Siin� puristuksessa koetimme ty�nnell� ja vedell� painavia matkalaukkujamme.
Joillakin meill� oli reput sel�ss�, kuten minulla.
Sis�k�yt�v� oli kapea, koko junanvaunun pituudelta oli seiniss� alasvedett�v�t
vinyylipunkat, kuusi kutakin avointa osastoa kohden, ja vasemmalla puolella
kaksi pitkitt�issuuntaan.
Katoissa py�riv�t vinhasti suojatut tuulettimet.
L�ysimme paikkamme ja pudottauduimme kiitollisina pois rynniv�st� joukosta.
Matkalaukut alimmaisten punkkien alle, ja j�lleen varoitus: Pit�k�� laukkujanne
silm�ll�! Penkit t�yttyiv�t pian tiiviisti.
Meid�n loosissamme oli oman joukon lis�ksi lihava, vanha ukko, joka ripusteli
kannikkeellista termospulloaan ikkunan kalteriin.
H�n oli kokonaan pukeutunut harmaanvalkoiseen (yleisin v�ri) kietaisuvaatteesee
n, joka j�tti toisen olkap��n paljaaksi; tuli mielikuva antiikin filosofeista.
Rauno sai jotain juteltua h�nelle englanniksi, mutta muuten ukko ei piitannut
ottaa meihin yhteytt�.
Minua kiehtoo t�m� hyvin intialainen tietty pid�ttyvyys vieraiden suhteen,
ja ylpeys.
Varsinkin miehiss� sit� kohtaa.
Se ei kuitenkaan ole varsinaisesti ep�yst�v�llisyytt�, eik� toisen aliarvioimis
ta, vaikka niinkin joskus voisi luulla, vaan enemm�nkin korostettua omaa
arvokkuutta.
Ehk� brittien valta Intiassa kasvatti t�t� asennetta valkoihoisia kohtaan.
Toisaalta kaikenlainen hengellisyys ja meditaatio intialaisessa kulttuurissa
et��nnytt�� my�s ihmisi� omaan maailmaansa.
Intialaisilla on rodun ja kulttuurin ylpeys k�yhyydest� huolimatta.
\layout Standard
Kun riisuin reppuni tein h�tk�hdytt�v�n huomion: sen etupuolella oli kaksi
suurta viiltoa! Kumpikaan viilto ei ollut l�p�issyt repun sis�vuorta, joten
mik��n ei my�sk��n ollut kadonnut.
Juuri etuosassa oli mm.
kameranikin.
Muut h�mm�styiv�t ja Rauno totesi, ett� t�ss� nyt n�ette esimerkin siit�,
miksi varoitukset matkatavaroista eiv�t ole turhia.
Isaiah my�nteli.
Anna-Maija katsoi omaa reppuaan: siin�kin oli viiltoja! Jokainen tarkasti
omat pakaasinsa sen j�lkeen, mutta miss��n muussa matkatavarassa ei ollut
viiltoja ja kaikki oli tallella.
Totesimme, ett� rukouksemme matkatavaroittemme puolesta oli kuultu.
\layout Standard
Hieman minua nyt hirvitti, mit� pitk�st� junamatkasta tulisi omalla kohdallani,
kun istuimme paikoillamme ja odotimme junan l�ht��.
Olin p��tt�nyt l�hte� mukaan.
Jos alkaisin voimaan pahoin, ei mit��n olisi teht�viss�.
En voisi j��d� kesken poiskaan, olisi vain kestett�v� mit� tuleman piti.
\layout Standard
Vaunu keikahti puolelta toiselle, dieselmoottorit jyskyttiv�t, pitk� juna
nytk�hti liikkeelle.
Vaunu jatkoi keikkumistaan.
Se oli mukavan tuntuista.
Rautavehkeen raskassoutuisuuden oikein aisti luissaan.
Juna oli todella antiikkisen tuntuinen, paitsi ettei veturina ollut h�yryveturi.
Alkumatkasta Senjalla ja minulla kai k�vi mieless�, pysyisik� t�m� paljon
n�hnyt kone liitoksissaan ja radalla ja p��timmekin, ettemme nuku lainkaan.
Toisin kuitenkin k�vi: nukuimme makeaakin makeammat unet --- ainakin min�!
P��timme matkatavaroiden vartioinnista y�n yli niin, ett� aina jonkun olisi
pysytelt�v� hereill� kussakin loosissa jonkin aikaa, ja her�tett�v� seuraava
vartija, kun itse paneutui makuulle.
\layout Standard
Aluksi j�rjestely n�ytti onnistuvan, mutta koska hereill� oli vaikea pysytell�
ennen kaikkea siit� syyst�, ettei miss��n pystynyt istumaan kunnolla, ja
koska vaunun edestakainen keinuttelu niin mukavasti tuuditti uneen, huomasimme
aamulla her�tess�mme, ett� kaikki olivat nukkuneet samanaikaisesti ja onnelises
ti loppuosan matkasta.
Yksik��n matkatavara ei kuitenkaan ollut viillelty eik� varastettu.
Kun oli minun vuoroni valvoa, yritin kirjoittaa, mutta en saanut hyv��
asentoa, joten lopulta vain luin, ja kiitin Jumalaa aina v�lill� siit�,
ett� viel�kin voin ihan hyvin.
Se oli kyll� suuri ihme siit�kin syyst�, ett� aivan loosimme vieress�,
avoimen k�yt�v�n p��ss� , oli wc, josta virtasi jatkuvalla sy�t�ll� mit�
kamalin pissalemu sieraimiimme.
Siihen oli vain pakko matkan aikana tottua, kun ei muutakaan voinut.
Pystyimmeh�n jopa sy�m��nkin siin� lemussa.
Hiljaisina aamuy�n tunteina, kun suurin osa vaunun matkustajista nukkui,
juna pys�htyi pime�lle, harvoin valoin valaistulle asemalle.
Sielt� ponnahtivat v�litt�m�sti virvokkeiden myyj�t laiturilta junan avonaisten
ikkunoiden alle.
He ty�nsiv�t pulla- ja voileip�tarjottimiaan ja pahvisia kahvimukeja kohti
ikkunoita.
Muistin Lainan varoituksen, ettei kannattanut ostaa ainakaan voileipi�,
koska tuoreet ainekset niiden p��ll� pilaantuivat nopeasti kuumassa ilmanalassa.
P��tin toipilaana pelata varman p��lle, ja ostin vain maitokahvin ja tiiviin
pussillisen p�hkin�it�.
Se ei tosin n�lk�� lievitt�nyt, mutta onneksi nukuin niin hyvin, ett� n�lk�kin
unohtui sen tien.
N�kym� y�n hiljaisina, valvottuina hetkin� oli k�yt�v�ll� huvittava ja
erikoinen: vaunun p��st� p��h�n roikkui punkkien reunoilta kolmessa tasossa
viltinp�tki� ja k�sivarsia mutta etenkin paljaita jalkoja! Kun paneuduin
min�kin nukkumaan, ja Rauno aloitti vartiovuoronsa, sain taas osoituksen
h�nen huolehtivaisuudestaan meit� joukkoaan kohtaan.
Minulla ei ollut viltti�, ja takkini oli matkalaukussa, ikkunalasin raosta
(lasit sai vedetty� eteen) puhalsi vauhdissa tuulenvire sis��n,mutta maatessani
jo silm�t kiinni vinyylipetill�ni, tunsin kun Rauno peitteli minut omalla
viltill��n.
Nukuin kuin lapsi peiteltyn� kehdossaan, raskaan rautahevon pehme�sti keikkuess
a Intian uniin.
\layout Standard
Varhain aamulla her�simme johtajiemme her�tykseen, l�hestyimme Eroden kaupunkia,
jonne pastori Eliezer tulisi meit� vastaan.
Ehdimme viel� pit�� aamuhartauden.
Lauloimme, Rauno luki p�tk�n raamatusta, jonka j�lkeen kiitimme varjeluksesta
ja rukoilimme.
Oloni oli edelleen hyv�, itse asiassa parempi kuin edellisen� p�iv�n�,
koska olin nukkunut makeasti.
Moni muukin sanoi samaa, ett� kovilla vinyylipenkeill� junan heilunnassa
nukkui yll�tt�v�n hyvin.
Olimme kokeneet intialaisen junamatkan ihmeellisyydet.
Taas matkalaukkujen raahaus, mutta p��sisimme asemalta suoraan Eliezerin
v�niin.
Olin oppinut l�ksyni: en en�� kantanut reppua selk�puolella, vaan edess�ni
vatsani p��ll�, jossa n�in sen! Eliezer oli heti vastassa asemasillalla
ja hakemassa meille matkalaukkuk�rryj�, kunnon palvelijan tapaan.
Sitten tutulle v�nille, joka odotti aivan ulkopuolella.
Vei kuitenkin aikansa nostella suurin osa pakaaseista v�nin katolle ja
sitoa ne sinne k�ysill�, koska ihmisille t�ytyi j��d� tilaa istua sis�ll�
v�niss�.
Osa meni Eliezerin, osa Isaiah`n v�niin.
Laukkujamme j�rjestelless�mme viereemme pys�k�iv�t isot h�rk�vankkurit,
joiden puiset k�rrynpy�r�t olivat todella valtavat, aivan ep�suhtaiset,
niin n�ytti, itse k�rryihin verrattuina.
K�rryjen aisoissa oli hienon n�k�inen h�rk�, joka ei ollutkaan mik� tahansa
suomalainen junttih�rk�, vaan pikku kelloin koristeltu sile�hipi�inen,
valkoturkkinen ylh�isyys, joka n�ytti selv�sti tuntevan pyh�n lehm�n arvonsa.
Niin ylpe�n�, puoliavoimin silmin se seisoi nokka pystyss�.
Maanviljelij� turbaanissaan ja lannevaatteessaan veteli asemasillalta isoja
jauhos�kkej� k�rryille.
\the_end
%% This LaTeX-file was created by <setok> Sat Sep 18 18:32:15 1999
%% LyX 1.0 (C) 1995-1999 by Matthias Ettrich and the LyX Team
%% Do not edit this file unless you know what you are doing.
\documentclass[a4paper,finnish]{book}
\usepackage[T1]{fontenc}
\usepackage{babel}
\makeatletter
%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%% LyX specific LaTeX commands.
\providecommand{\LyX}{L\kern-.1667em\lower.25em\hbox{Y}\kern-.125emX\@}
\newcommand{\noun}[1]{\textsc{#1}}
\makeatother
\begin{document}
\title{INTIAN SALATTU TIMANTTI}
\author{\noun{Tuuli Lawson} }
\author{\tableofcontents{}}
\maketitle
\chapter{Helsinki - Vantaan lentokentt�}
Valmistelut on takana. Koneen moottorit syttyv�t. Intia Missio ryhm� istuu paikoillaan.
Kone on alkanut rullata. Helsingin lentokentt� on r�nt�inen, on tammikuun 8.
p�iv�. Olemme Jumalan matkalla. Valot himmenev�t. Edess�ni olevalla istuimella
Raili piirtelee tamilin kirjaimia harjoitukseksi.
Ulkona koneen ikkunasoikion takana on pime�t�. Aeroflotin kone on ahdas ja pieni.
Jalat ruttaantuvat penkkien v�liss�, jonne olemme my�s tunkeneet ylim��r�isi�
k�sipakaasejamme. Tarkastus antoi niiden menn� l�pi, ehk� kone ei ollut aivan
t�ynn�.
Kone nousee --- paluuta ei en�� ole!
Moskovan lentokentt�
Koneemme laskeutuu pime�ss� kohti kimaltavia valorypp�it�, kuin jalokivi� mustalla
sametilla. Liid�mme pime�n l�pi talven kylm�ss�. Mieleeni tulee vanha tunnelmaa
tihkuva iskelm�: ``Taas kun syttyy valot Moskovan\ldots{}``.
Kapteeni laskee koneen kiitoradalle vauhdilla. Kuin k�sittelisi vanhaa Fordia
h�n vet�isee sen j�lkeen jarrut �kkin�isesti kirskuen p��lle ja kaartaa jyrk�sti
terminaalin eteen. Kentt�� peitt�� lumisohjo.
Saamme terminaalissa ilmaisen aterian viininpunah�myisess� ravintolassa, joka
on jollakin tavalla linja-autoasematunnelmainen. Jokin vanha assosiaatio Suomesta.
WC:ss� ei ole wc-paperia ja k�sienpesuallas tulvii, lattiatkin on m�r�t. `Ensi
kerralla,� ajattelemme me naiset ��neen, `otettava k�sipakaasiin wc-paperia�.
Matkatavaroihimme olemme kyll� sit� pakanneet, ohjeiden mukaisesti; Intiaa varten!
Asetumme levolle, kello on n.21. Aikaa lev�t� ennen seuraavaa etappilentoa kolme
tuntia. `Boarding time 00:01�. Ihmettelemme tuota `01�:t�. Matkanjohtajamme
Rauno Helppi neuvoi wc-paperin lis�ksi ottamaan mukaan, nimenomaan k�sipakaasiin
matkalla k�ytett�v�ksi, my�s pari sanomalehte�. Patjaksi\ldots{} Terminaalihotellimme
on nimitt�in toisen kerroksen avoin k�yt�v�, joka kiert�� alakerrosta. Asetamme
tavaramme seinustalle ja levit�mme sanomalehdet `alusiksi�. Joillakin viisailla
on huopia ja ohuita peittoja mukanaan ja jopa tyynyj�. Me muut, huonommin varustautuneet,
teemme tyynyn villapipoista, k�sineist� ja muista pehmikkeist� mit� l�yd�mme,
ja ved�mme p��lle peitoksi takkimme. Rauno huomaa, ett� joiltakin ressukoilta
ovat sanomalehdet unohtuneet kotiin, ja antaa minulle teht�v�n k�yd� alakerrassa
ostamassa Financial Timeseja, antaen niit� varten k�teeni muutaman ruplan. Financial
Timesit ovat nimitt�in paksuimmat sanomalehdet, joten parhaimmin soveltuvat
patjak�ytt��n. K�velless�ni takaisin vaaleanpunaisten Financial Timesien kanssa,
silm�ni osuvat portaiden alap��ss� houkutteleviin, isoihin pahvilevyihin siivoojan
k�rryss�. Siivooja antaa ne minulle auliisti ja min� palaan saaliineni yl�kerran
k�yt�v�hotelliin.
Meit� on 17 englantilaisten ja suomalaisten sanomalehtien ja pahvilevyjen p��ll�
valmistautumassa y�puulle. Jotkut pari l�htev�t rukoilemaan, suurin osa j��
paikoilleen yritt�m��n saada unta. Aika kirjavaa sakkia t�m� apostolien joukko,
ajattelen, kun ymp�rilleni katselen. Toistaiseksi en tunne kuin Rauno ja Laina
Helpin, eli missioryhm�mme johtajan ja h�nen vaimonsa, ja Mervi Suomisen, johon
tutustuin v�h�� ennen l�ht��ni Torpan Intia missio viikonloppuna, jolloin osoittautui,
ett� meill� oli sama hengellisen ty�n n�ky: Intian katulapset. Mervill� on perhe,
jossa on kouluik�inen ja v�h�n pienempi lapsi, Mervi itse on kolmenkympin nuoremmalla
puolen. Ik�haarukka joukossamme on arviolta 25--60v. Er��ll� 60-luvulle pys�htyneell�
hipill� on kitara ja h�nen naispuolisella ty�toverillaan vitivalkoinen tukka.
Mukana on my�s englantilainen mies, jer��nlainen heavy rokkarin ja Yul Brunnerin
yhdistelm�, joka Helsingin lentoasemalla jo auliisti jakeli haluaville Intiassa
selviytymisen keinoja; isois�n imperiumin ajalta perittyj�. \char`\"{}Raili
se on iloinen sisko\char`\"{}, sanoo Rauno. Raili on kuin suoraan maalaistalon
lypsyhommista l�hetyst�ihin kutsuttu em�nt�. Puhua pulisee koko ajan, ja kun
ei puhu, laulaa tai soittaa. Nytkin h�n soittelee melodikallaan \char`\"{}M�
silm�t luon yl�s taivaaseen--\char`\"{} Railin mukana on h�nen 18-vuotias kehitysvammainen
poikansa Sauli. Er��ll� miehell� on mukanaan trumpetti. Nyt h�n ei soita, vaan
nukkuu omituisessa asennossa jalat muovituolilla (joka on l�heisest� y�kahvilasta
lainattu) ja muu keho sanomalehdill� k�yt�v�n keskell�, eik� h�nell� edes ole
tyyny�. Carita, jonka kanssa juttelin, sanoi tehneens� katulapsity�t� Brasiliassa.
H�n on kimpassa kahden muun nuoren naisen kanssa tehnyt ty�t� Ven�j�ll�, ja
nyt kolmikko on t�ll� Intian matkalla. Helka M�kiranta, vaikka en h�nt� sen
paremmin tunne, antoi minulle enne l�ht�� arvokkaita neuvoja, mm. itikkojen
kohtaamisesta! H�n on nimitt�in jo k�ynyt t�llaisella retkell�. Kaksi porukasta,
kimpassa tulleita, ovat kuusikymppisi�. Ilves on vanhimmasta p��st�, kuusikymppinen.
H�nen mukaan l�ht�ns� oli v�h�n arveluttavaa, ei i�n puolesta, mutta koska h�nell�
viime vuosina on ollut halvauskohtauksia ja korkeata verenpainetta. Johtajamme
Rauno oli huolestunut, kest�isik� Helena suurta kuumuutta ja matkan muita rasituksia.
Mutta Helenalle l�hetysty� on syd�men asia, eik� siit� voi v�isty� syrj��n.,
oli kunto mik� hyv�ns�. H�n on jo vuosikausia ollut Israelissa kertomassa pelastussanomaa,
jonne h�n sittemmin muuttikin osaksi vuotta. Helena n�ytt��kin olevan yksi porukkamme
kokeneimpia ty�ntekij�it� ja matkaajia. Uskon ett� h�n kyll� selvi��. Senja
on samaa ik�luokkaa ja Helena hyv� yst�v� vuosien takaa. He ovat tehneet paljon
ty�t� my�s yhdess�. Senjasta ei jollain tavalla saa sit� kuvaa, mutta h�n on
ollut Afrikassa l�hetysty�ss�. Jostain syyst� mielikuvani, varmasti jonkun filmin
perusteella, Afrikan l�hetysty�ntekij�st� on solakka, per�ti kuihtunut ja ruskeaksi
paahtunut, vaatteenaan jokin afrikkalainen tunika tai khakishortsit ja pusero
ja jalassa patikoimisesta kuluneet sandaalit tai maihinnousukeng�t (niin, jopa
naisilla!), mutta Senja on kaiken t�m�n vastakohta. Jaloissaankin h�nell� on
uutuuttaan hohtavat lenkkarit ja yll��n normaali suomalainen verkkaripuku ---
kuin lenkille l�hd�ss�.
Kun ihmisten kokemuksia Suomen evankeliointimatkoilta ja ulkomaiden l�hetyskentilt�
kuuntelen, tunnen olevani kuin k�enpoika varpuspes�ss� - tai ehk� viel� osuvammin
esiintyjien ammattilaisryhm�n keskelle lavalle eksynyt harrastaja, niin 46-v.
kuin olenkin. Mutta tied�n, miksi olen mukana, olen saanut jumalallisen kutsun!
Emme ole en�� yksin ilmaisen parvihotellimme seinustalla. Ohitsemme on hiiviskellyt
pussukoineen ja pahveineen tumma joukko afrikkalaista sukuper��. He yritt�v�t
nyt my�s nukkua, muutaman `kunnioitusmetrin� p��ss� meist�. Min�kin yrit�n saada
unen p��st� kiinni, kaikkea aikani ihmetelty�ni; yl�puolellani poimuilevaa tummanpunaista
, jostain syyst� mielest�ni \char`\"{}tshehovilaismaista\char`\"{} korkeata
kattoa, Ven�j�n p��kaupungin lentoaseman rauhallisuutta y�n hetkin�, matkatovereitani
--- ja sit�, ett� ylip��ns� olen t��ll�. Viimeksimainittu ihmettely purkautui
jo kentt�bussissa Mervinkin suusta, kun bussi oli kauan seisahduksissa koneen
vieress� ja tuijotimme kaikki aika hiljaisina tummia, kondensoituvia bussi-ikkunoiden
n�kymi�, Mervin huomauttaessa ykskantaan minulle: \char`\"{}Eik� ole kummallista?\char`\"{}
Ei muuta tarvinnut sanoa. Kuinka kummassa me kaksi tavallista ihmist� olimmekaan
perheidemme keskelt� keskell� talvea joutuneet t�nne Moskovaan --- ja sen my�t�
koko reissulle t�m�n l�hestulkoon tuntemattoman uskovien \char`\"{}piskuisen
lauman\char`\"{} mukaan?
Olin jo sen verran matkan sek� fyysisist� ett� henkisist� valmisteluista ett�
itse matkasta, ja y�llisest� ajankohdasta niin v�synyt, ett� nukahdin, vaikka
hiljaisuuden silloin t�ll�in leikkasivat (tosin vaimennetulla volyymilla) kuulutukset
milloin Irakiin, milloin Pariisin, milloin Istanbuliin l�htevist� tai jostain
saapuvista koneista, ja vaikka suoraan yl�puolellani paistoivat terminaalin
kirkkaat j�ttivalot; t�ss� hotellihuoneessa kun ei itse voinut sammuttaa valoja.
Mutta en nukkunut kauan, kun her�sin siivoojien tuloon. Kaksi essupukuista naista
alumiini�mp�reineen ja moppeineen. Kyll� he yrittiv�t liikkua meit� her�tt�m�tt�,
mutta ilmeisesti kai nukuinkin vain `koiranunta� n�iss� olosuhteissa. Janne
ja Liisakin n�yttiv�t olevan hereill�. He eiv�t ilmeisesti olleet nukkuneet
lainkaan. Siivoojien tullessa kohdalle sain ensimm�isen esimerkin Janne/Liisa-
kaksikon evankeliointimenetelmist�: he rynt�siv�t oitis kertomaan pelastuksesta
siivoojille, ty�nsiv�t ven�l�isen lehtisen kullekin k�teen ja kysyiv�t siin�
samassa halusivatko siivoojat ottaa Jeesuksen vastaan henkil�kohtaisena vapahtajanaan.
En tied� olivatko siivoojarouvat t�llaisesta mutkattomasta l�hestymisest� niin
h�keltyneit�, ett� my�ntyiv�t heti rukoukseen, vai kuljettiko Pyh� Henki tilannetta.
Luultavasti kumpaakin.
T�m�n j�lkeen alkoikin Moskovan lentoterminaalin parvihotellissa tapahtua, ja
unen rippeetkin haihtuivat sen tien. Olin selv�sti ly�tt�ytynyt innokkaan joukon
mukaan. Siivoojav�likohtaus alkoi her�tell� muitakin. N�k�j��n l�hin tumma miesk��n
ei en�� nukkunut. H�n puhui tai lauloi (joskushan se on n�ill� tumman kansan
ihmisill� sama asia) vieress�mme pehme�ll� ��nell�: \char`\"{}Reggee, sunshine
reggee\ldots{}\char`\"{} Olipa klishee afrikkalaiselta miehelt�, jolla yht�
klisheem�isesti oli p��ss��n virkattu, kirjava sienimyssy. Vaikka muutamia p�it�
oli noussut peteilt�, nukkuivat Rauno ja vaimo Helppi viel� huopien alla ilmeisen
tiet�m�tt�min� ymp�rist�n liikkeist� ja ��nist�. Laina oli hymyilytt�v� ilmestys
maatessaan sepposensel�ll��n kuin kuollut, takki ja punainen huopa levitettyin�
p��lleen, k�det ristiss� rinnalla, niiss� punaiset tumput ja vihre� kaulahuivi
silmien peittona.
Kun yksi ja toinen v�hitellen alkoi tehd� tuttavuutta \char`\"{}naapurikansan\char`\"{}
kanssa, k�vi lopulta ilmi, ett� puolet afrikkalaisjoukosta olikin k��ntyneit�
kristittyj�, kuten mekin. Ne, jotka osasivat englantia, aloittivat vilkkaan
keskustelun. Hotellivieraat her�iliv�t lyhyest� unestaan. Afrikkalaisvieraat
n�yttiv�t olevan hyvin vastaanottavaisia esirukoukselle, my�s ei-kristityt.
Niinp� rukouksia alkoikin kuulua siell� t��ll� t��ll�. Siihen sitten her�si
Raunokin, ja mukaan rukoilemaan! Her��misten keskelle saapui viel� kolmas hotellivierasjoukko,
t�ll� kertaa tummaihoisia srilankalaisia. Niin p��ttelin, koska Moskova oli
v�lietappi erityisesti Sri Lankaan; pian p��telm� vahvistuikin. Sirisilm�iset
srilankalaiset olivat kimpassa kulkeva opiskelijaryhm� matkalla kotiin, kuullemma.
Kun jo afrikkalaiset olivat rukouksissa ja muissa kontakteissa \char`\"{}varatut\char`\"{},
otin englanninkielisen Raamattuni ja menin yleisest� evankelioimisinnosta piristyneen�
srilankalaisnuorten luokse. Keskustelumme k�vi sujuvasti, koska osasimme kaikki
hyvin englantia. (Minulla se on kotikieli) Osoittautui, ett� yksi heist� oli
harras katolilainen. H�n n�ytti ylpe�n� isoa risti��n kaulassaan. Ihmeekseni
jokaikisen nuoren p�� n�yrtyi heti rukoukseen, kun ilmaisin haluni rukoilla
heid�n puolestaan Olin esitt�nyt toiveeni varovasti, ajatellen, ett� ainakin
katolilaispoika ottaisi esirukouksen ja siunauksen vastaan. Olin j��d� sanattomaksi,
kun kaikki kuin yhdest� merkist� painoivat p��ns� alas. En ollut tottunut t�llaiseen
vastaanottoon Suomessa, jossa pikemminkin plkattiin uskovia ja rukousta, tai
ainakin suhtauduttiin hengellisiin asioihin torjuvasti tai v�linpit�m�tt�m�sti.
Tunnelma parvella tiivistyi. Janne aloitti kitaran n�pp�ilyn. Mike vastasi ontoilla
palikoillaan rytmi� kalisuttaen ja joku sai k�teens� Raunon tamburiinin. Minua
kyll� v�h�n s��litti Laina-parka, joka viel� yritti nukkua, h�n k�vi jo sent��n
seitsem��kymment� ja oli reissannut n�it� v�lej�, kuten my�s Suomen ja Helppien
kes�kodin Kanadan v�li� jo kymmenett� vuotta. Mutta nukkua kun ei en�� voinut,
liittyi Lainakin yleiseen juhlaan. Sill� juhlalta se tosiaan vaikutti. Joku
kuvasi tunnelmaa j�lkeenp�in, ett� oli kuin Pyh�n Hengen tuli (mist� raamattukin
puhuu) olisi levinnyt. Min� koin, kuin estoitta virtaava vesi olisi virrannut
kaikkialle. Niin juhlivat kristityt riemuissaan, kolmesta maanosasta Moskovan
lentoterminaalin parvik�yt�v�lle yhteenjoutuneet. Juhlat olivat huipussaan,
kun lauloimme k�sivarret toistemme olkap�ill� suomalaisia, tamilinkielisi� ja
englanninkielisi� lauluja, hartaita ja nopeita, kaikenlaisia, ja s�estyksen�mme
olivat kaikki mukanakulkevat: Jannen kitara, Miken kapulat, tamburiinit, Railin
melodica, taputukset sek� Riston trumpetti! Ja kello oli yli kaksitoista y�ll�.
Trumpettivaiheessa yl�kertaan asteli kaksi miliisi�. Olimme h�irikk�j� --- kuten
Jeesus aikoinaan! Panimme heid�t kyll� merkille, mutta emme kuitenkaan lopettaneet
juhlimista vaan katsoimme sivusilm�ll�, aikoisivatko totisenn�k�iset miliisit
vaatia hiljaisuutta. Sen sijaan miliisipari vain j�i seisomaan ja katsomaan
eleett�min�. V�h�� my�hemmin, ihme ja kumma, he ottivat vastaan Jumalan siunauksen
ja rukouksen puolestaan, p��t painuneina ja hiljaisina, kun Rauno, Risto ja
Janne meniv�t heid�n luokseen kesken laulujen ja soitannon.
\char`\"{}T�m� on ihmeellist� aikaa, aivan ihmeellist�\char`\"{}, ajattelin.
Ja matka oli vasta alkanut.
\chapter{KOHTI KES��}
Olemme matkalla kohti Arabimaita, v�lilaskupaikkana Arabi-Emiriittien p��kaupunki
Dubai. Moskovaan tullessa olin saanut el�yty� legendaariseen iskelm�n `valoihin
Moskovassa� --- saisinko nyt n�hd� pilkahduksen Tuhannen ja Yhden Y�n saduista?
Koimme iloisen yll�tyksen n�hdess�mme boarding sillalta toisen Aeroflot koneemme
ja astuessamme sen sisuksiin. T�m�h�n oli kuin Ruotsin laiva! Minusta tuntui,
kuin Taivaan Is� olisi v�h�n heltynyt hemmottelemaan meit� apostoleitaan ensimm�isen
sillipurkkikoneemme ja lattialla nukutun v�h�isen y�n j�lkeen. T�m� ven�l�isen
lentokaluston j�tti oli kaikenlis�ksi upouusi; joka paikka kirjaimellisesti
hohti kaunista uutuuttaan. Koneen suuruus, v�ljyys ja uutuus valoivat minuun
lentopelkoiseen v�h�n luottamusta, joka oli ollut melko matalalla edellisess�
Aeroflotin koneessa, kun muutenkaan ven�l�isill� koneilla ei aina ole ollut
parhaimpaa mainetta. Olin potenut lentofobiaa siit� asti kun ensimm�isen kerran
lensin 19 vuotta sitten Suomesta Iso-Britanniaan.
Pari srilankalaista miest� pys�htyiv�t uteliaina koneen leve�ll� k�yt�v�ll�
juttelemaan edess�ni istuville Liisalle ja Jannelle. Toimintatapansa mukaan
Janne meni taas suoraan asiaan ja kysyi miehilt� mihin he uskoivat ja kertoi
mit� usko Jeesukseen merkitsee. Toinen miehist� sanoi naurahtaen, ett� h�nell�
on Buddha p��ss� ja Jeesus syd�mess�. Hyv� ainakin ett� on niin p�in, tuumin!
Saamme jumbojetiss� hyv�n ven�l�isen varhaisaamullisen kello 02. Kuorrutettuja
kaloja, riisi� tillill�, salaattia, tummaakin leip��, leivos, kahvia. Aeroflot
hoitaa hyvin! My�s ilmainen ateriamme Moskovan terminaalissa oli ollut yll�tt�v�n
maukas, vaikka l�pikulkuravintola olikin kolho ja yksinkertainen. Heiluvien,
leirim�isten p�ytien ��ress� nautimme muikuista kermakastikkeessa ja erinomaista
hapankaalisalaattia sek� ven�l�ist� keittoa. Juomina turvalliset Cocikset. K�sitykseni
ven�l�isist� lentoyhti�ist� on alkanut muuttua.
Olen jo rukoillut kotiinj��neiden lasteni (16-vuotiaat kaksostytt�ret ja 19-vuotiaan
poika) ja vanhan �itini puolesta, joka viikkoa ennen l�ht��ni joutui lonkkatapaturman
johdosta sairaalaan; toivoen ja pyyt�en ett� Taivaan Is� suojelisi lapsiani,
vaikka koti olisi miss� kunnossa ja vahvistaisi �iti�ni leikkauksen j�lkeen.
Kun soitin Helsingin lentokent�lt� kotiin, tytt�reni Emmi puhelimessa ihmetteli
kuinka kuulostin niin rauhalliselta, vaikka suuri matkani Intiaan oli edess�.
Tunsin todella kaiken h�lyn j�lkeen ihmeellisen rauhan sis�ll�ni ja oivalsin,
niinkuin sanoin Emmillekin, ett� se johtui varmaan siit�, ett� todellakin olin
Jumalan s��t�m�ll� matkalla. H�n oli kutsunut, mutta min� olin tehnyt vapaaehtoisen,
vaikkakin vaikean valintani: \char`\"{}l�hden\char`\"{}, ja siin� hetkess� antanut
itseni ja perheeni t�ydellisesti meit� ja kaikkea tuntemaani korkeamman voiman
k�teen. Kun tekee Jumalan tahdon mukaisesti ja voittaa taistelut, saa syv�n
rauhan, vaikka olosuhteet n�ytt�isiv�t p�invastaista. Raamattu mainitsee t�st�
rauhasta n�in:
\begin{quotation}
``Rauhan min� j�t�n teille: minun rauhani --- sen min� annan teille. En min�
anna teille, niinkuin maailma antaa. �lk��n teid�n syd�menne olko murheellinen
�lk��nk� pelj�tk�.'' (JOH. 14:27)
\end{quotation}
Tytt�reni ja poikani eiv�t p��sseet saattamaan minua, koska olivat kaikki illalla
opintojen ohella t�iss�. Muitakaan saattajia ei ollut. Useimmat ihmetteliv�t
ja jotkut arvostelivat Intiaan l�hetysty�h�n l�ht��ni. Moni ei ymm�rt�nyt ett�
voin j�tt�� perheeni taakseni, yksinhuoltajana. Lasten is� oli kyll� luvannut
k�yd� katsomassa lapsia, samoin yst�v�ni l�hettyvilt� ja hyv� naapurini. Olihan
yksi lapsistani aikuisi�ss� ja toiset kaksikin jo l�henem�ss� aikuisuutta. Olivathan
lapseni j�rkevi�, el�m�ss� itsen�isyytt�kin jo ulkomaan leireill� y.m. oppineet,
eiv�tk� ollenkaan huolestuneita siit�, ett� j�isiv�t ilman �iti� per�ti kahdeksi
kuukaudeksi --- p�invastoin, saivatpa kerrankin itse m��r�t� kaiken, oli p��llimm�inen
mieliala. (Niinkuin arvata saattaa) Mutta siit� huolimatta varsinkin kaikki
sukulaiseni eiv�t t�ysin voineet hyv�ksy� niin yll�tt�v�� irtautumista perheest�.
Enk� heit� moiti t�st�. Se oli my�s minulle vaikein kaikista esteist�, jotka
viime kuukausina tielleni tulivat. Kamppailin kauan t�m�n asian kanssa. Enh�n
ollut koskaan ollut kahta viikkoa kauempaa lapsistani erossa, kahdesti tytt�reni
ollessa ulkomailla leirill� ja muutaman kerran pojastani, kun h�n matkusti autoreissuille
ulkomaille. Kannoin huolta �idist�nikin, enh�n voisi olla varma n�kisink� h�nt�
en��, h�n oli sent��n jo 84-vuotias. Mutta tiesin, etten paljon muuta olisi
voinut Suomessakaan, olihan h�n hyv�ss� hoidossa. Voin vain toivoa, ett� muut
ihmiset nyt k�visiv�t h�nt� katsomassa. Yksi, joka t�h�n teht�v��n syd�mellisesti
oli lupautunut, oli hyv� yst�v�ni Varpu Vanhala, moninkertainen Intiank�vij�,
joka my�s ammattinaan ty�skentelee vanhustenhoitajana. N�m� uskon koettelemukset
ja muut tulikokeet ennen l�ht�� laittoivat minut hakemaan suurimman rohkaisuni
Jumalan sanasta ja hiljaa ja anoen h�nen edess��n olemisesta. Ihmisiin p�in
k��nnyin vain v�h�n. T�ytyy sanoa, ett� nekin rohkaisut tosin olivat kallisarvoiset.
Vakaina ja aina kannustavina rohkaisijoinani olivat my�s lapseni, joita juuri
minun oli kaikkein vaikein j�tt��. Yh� uudestaan he iloisina l�hetteliv�t minua
matkaan ja vakuuttivat p�rj��v�ns�, kunnes aloin rohkaistua uskossani ja luottamuksessani
heihin. Tyt�rteni Emmin ja Fayen l�ksi�islahja minulle oli kaunis p�iv�kirja,
ja vannoitus, ett� minun piti kirjoittaa siihen joka p�iv�. Pidin lupaukseni,
lukuunottamatta kolmea p�iv��, mutta niist� kerron my�hemmin. N�iden p�iv�kirjamuistiinpanojeni
pohjalle kirjoitan my�s t�m�n kirjani. Jumalan sanasta l�ytyi kuin runsauden
sarvesta yh� uusia rohkaisukohtia. Kaksi n�ist� olivat:
Tullessani kaksine t�yteenpakattuine pakaaseineni Helsingin lentoasemalle, minulla
ei ollut tukenani kuin Jumala itse, h�nen Pyh� Henkens�, jonka Jeesus sanoi
j�tt�v�ns� j�lkeens� omilleen. Sit�paitsi samalle seikkailulle l�htev� l�hes
tuntematon porukka lohdutti jo pelk�ll� olemassaolollaan. Niinp� en oikeastaan
kaivannutkaan kent�lle asti tulevia saattajia .Mutta sain kuitenkin iloisen
yll�tyksen. Istuimme jo oman porttimme odotusaulassa, kun minulle tuli kuulutus!
H�tk�hdin: mit� se voisi olla? Jouduin k�velem��n pitk�n k�yt�v�n p��h�n asti,
jonne kuulutus oli k�skenyt menn�. Olinko hukannut jotain? Oliko poliisi per�ss�ni
per��m�ss� velkojani? Kaikenlaista hullua ehti k�yd� mieless�ni. K�yt�v�np��n
tiskill� minua odotti puhelu. Naisvirkailija ojensi minulle kuuloketta. Soittivatko
lapset? Mutta se olikin veljeni Iiro, joka soitti minulle viime hetkell� saattajien
puolelta. H�n oli tiet�m�tt�ni tullut minua saattamaan, mutta ei ollut ehtinyt
tavata minua ennenkuin siirryin n�kym�tt�miin matkustajien puolelle. T�m� viimeinen
\char`\"{}l�hetys\char`\"{} oli kuin rohkaisun sinetti matkalleni, samoin siihen
kuuluvat Intian materiaalit, jotka veljeni l�hetti minulle virkailijan mukana
portille.
\chapter{DUBAIN V�LILASKU}
Approaching Dubai! Ikkunasoikiossa arabialainen taivas hehkuu oranssia ja punaista
auringonnousua. Jumbojetin suuri, kaunis siipi kaartuu loivasti herkk�� auringonnousun
maisemaa vasten, sen pinta hehkuu aivan vieress�ni voimakasta anilliininpunaista
ja syv�� indigonsinist� taivaanrannan juuri her�nnytt� hempe�nvaaleanpunaista
vasten. Kuinka kaunista! Metalli, ihmisen ty� ja taivas. J�ttil�islintumme liukuu
alas aavikkomaahan. N�emme matkamme ensimm�iset palmupuut. Ne, ja l�mpim�mpi
ilmanala, varhaisaamusta huolimatta, alkavat viritt�� pitk�n matkan ja varhaisen
aamun horroksesta arktisen maan ihmisi� viel� muutaman tuhannen kilometrin p��ss�
odottavaan seikkailuun. Laskeuduttuamme kuorimme ensimm�iset vaatekerrat p��lt�mme.
Laina-�iti oli neuvonut matkallel�htij�it� Torpan matkavalmisteluissa pukeutumaan
juuri niin: kerroksittain, eli turkista v�hitellen v�heneviin vaatteisiin, joka
osoittautuikin hyv�ksi neuvoksi.
J�nnitykset ja odotukset tiivistyv�t, mit� pitemm�lle matkallamme saavumme.
Vaikkakin hyvin tasaiseen tahtiin, niin kuitenkin. Meill� on hiukan yli tunti
aikaa kierrell� lentoterminaalia. L�yd�mme Salomonin kaivoksen, ts. tax-free
shopin arabialaisittain, jonka loisto panee monen harjaantumattoman haukkomaan
henke��n. Ihmisiss�, tavaroissa - kaikessa, on rikkauksien kimallus ja kalliit
tuoksut. P�iv�nvaloon takaisin astuttuamme ja Dubain hiekkaisia n�kymi� ja rakennusten
takana huojuvia palmuja katsellessamme, ja viel� maan uumenien rikkaudet silmiss�mme
loistaen, puhkeaa Janne �llistelem��n: \char`\"{}On se kumma, t�ss� sit� vaan
kuljeskellaan Arabi-Emiriittien ihmeellisyyksiss�!!\char`\"{} H�n lausuu monen
tunnelmat.
Janne-Liisa kaksikko olivat taas Dubainkin kent�ll� olleet vauhdissa. Kaksi
nuorehkoa mallinn�k�ist� naista (osoittautuikin, ett� toinen heist� oli kosmetologi),
joille osui paikka viereiselleni kahdelle tyhj�lle penkille koneessa, kertoivat
minulle, ett� he olivat juuri vastaanottaneet Jeesuksen el�m��ns� lentokent�ll�,
kun he olivat kuulleet pelastussanoman ja heid�n puolestaan oli rukoiltu. He
olivat siskoksia ja kotoisin Ven�j�lt�, mutta puhuivat englanninkielt�. Meill�
oli paljon puhuttavaa seuraavan nelj�n tunnin aikana. Siskokset valottivat minulle
tuhannen ja yhden y�n maan salaper�ist� sadun verhoa tarinoillaan sen ihmeellisyyksist�,
kuten, kuinka he kiisiv�t harva se p�iv� t�ysveriarabeilla pitkin loppumatonta
Arabianmeren hiekkarantaa. Toinen siskoista oli jo asunut muutaman vuoden Arabi-Emiriiteiss�,
toinen oli vierailulla, mutta harkitsi my�s muuttoa hiekka-aavikolle. Kuullemma
el�m� siell� oli helppoa ja loisteliasta, ja islamuskokin salli l�nsimaisen
pukeutumisvapauden ainakin niille jotka eiv�t olleet muslimeja. Kaikenkaikkiaan
houkutteleva maa! Mutta aivan toisenlainen p��m��r� oli minulla edess�.
\chapter{K��NN�S KOHTI TROPIIKKIA}
Porukka on ihmeellisine matkamuistoineen j�lleen k�ytettyin�. Yksi siiven lentol�pist�
aukesi. Ohitamme hitaasti rullaten useita valkoisia ja hiekanv�risi� terminaalirakennuksia,
joissa lukee arabiankirjaimilla \( \bigoplus \bigotimes \bigwedge \sum \partial \wp \zeta \)
--- mit� lukeekin. Nyt ohitamme sulaa hietikkoa; olemmehan sent��n Arabiassa.
En p��se siit� mihink��n, ett� jo sanalla \emph{arabia} on minulle kummallinen
kiehtova hehku ja salaper�inen j�nnitys. Sen kyll� tied�n ett� lapsuudessani
olin t�ysin uppoutunut tuhannen ja yhden y�n maailmoihin. Minulle tulee v�ist�m�tt�
kuva jalokivin koristelluista turbaaneista, uljaista prinsseist�, jalokiviluolista,
hiljaisista kamelikaravaaneista huojuvaa ilmavirtaa vasten ja \char`\"{}Oi,
Joosef, Joosef\ldots{}\char`\"{} ja tummat silm�t. Ehk� minunlaillani romanttisesti
suhtautuvia on muitakin?
Koneen nokka k��ntyy kiitoon. L�hdemme! Jylisemme kohti taivasta --- irtoamme
maankamarasta, ja leijumme. Kaunis iso lintumme ja me. GOODBYE DUBAI! Yh� valjentuvassa
aamuauringossa lenn�mme hiekkakaupungin yll�. Talot alapuolellamme ovat tasakylkisi�
ja -kattoisia. Jossain nousee moskeija v�h�n korkeammalle. Miss��n ei n�y puun
puuta. Talorykelmien ymp�rill� on vain hietikkotasannetta silm�nkantamattomiin.
Olisi t�m� kuitenkin aika outo paikka asua, niin rikkauksia ja arabialaisia
prinssej� ja ratsuja kuin siell� onkin, ajattelen. V�h�n liikaa pelkk�� hiekkaa.
Liid�mme vuorijonon p��lle. Se kiemurtelee vaaleanruskeassa maisemassaan vain
aavistuksen verran tummempana. Kaikki on hiekkaa. Suuri siipi painuu hitaasti,
nousemme. Aavikko jatkuu ja jatkuu. Ohitamme vuoriston. Se on nyt ohitettu.
Et��ll� hiekkakenttien tuolla puolen erottuu heikosti tummanruskea viiva ja
sen takana hiukan leve�mpi sinert�v�. Onko se jo\ldots{} Intian valtameri?
My�hemmin kartasta katsoessani huomaan ettei se ole Intian, vaan Arabianmeri,
loogista kyll�kin. Jos se siis on meri ollenkaan, siit� kun t�ss� kangastusten
maassa ei voi olla ollenkaan varma. Kauas allemme on jostain liihoitellut rykelm�
pilvenhahtuvia. Siis merelt�? Sen t�ytyy olla meri, horisontin ruskean viivan
takana. Vuoristo palasi, mutta erilaisena. Se jatkuu aika kauan, on korkeampaa,
ja n�ytt�� tummanruskealta rypistetylt� voipaperilta.
Nousemme korkeammalle. Kaikki vuoret muuttuvat pitkiksi arviksi tasaisenbeigess�
maisemassa. Dyynej� n�kyviss�!! Niiss�kin on jotain hohdokasta, niinkuin n�k�j��n
kaikessa t��ll� Arabiassa. Ehk� se juontaa juurensa useista aavikkoseikkailufilmeist�,
jotka olen n�hnyt, kuten Arabian Lawrence, yksi suosikkiseikkailufilmeist�ni
kautta aikojen, eik� v�hiten Peter O`Toolen ansiosta. \char`\"{}Tuolla kun kulkisi,
varmasti eksyisi\char`\"{}, pohdin. Ehk� muutkin pohtivat samansuuntaisia, monella
on nen� ikkunassa. Dyynit ovat oudon siististi ladotut riveihin t�sm�llisin
et�isyyksin toisistaan.
Olemme tulleet meren yl�puolelle! N�kyni oli siis totta, ei kangastus. Yll�
levi�� kirkkaampi sini, alla utuinen sini. ��riviivoja ei ole miss��n. Alkaa
tuntua Bermudan kolmiolta. Tuuli heiluttaa konetta\ldots{} Alle on kertynyt
hyvin nopeasti paksu pilvirykelm�matto. Saan n�kem�st�ni t�ll� kertaa hengellisen
vertauksen: Jumalan valtakunta maan p��ll� on kuin se maailma, jonne kone nousee
harmaana, sateisena p�iv�n�, pilvipeittojen ja sateen yl�puolelle, lentotasolle,
jossa aina paistaa kirkas aurinko. Ja jossa sininen taivas, koskaan harmaantumatta,
kaareutuu Jumalan lapsen yl�puolella. Helsingiss�, l�hdett�ess�, sukelsimme
koko taivaan kattavan pilvimaton l�pi auringonlaskun ihmeelliseen valtakuntaan,
jossa allamme levittyi kullanhohtoinen pilvimatto ja yll� sek� hohtavansininen
ett� oranssinpehme� taivas. Kaikki t�m� innoittaa minua laulamaan taas vanhan
iskelm�n: \char`\"{}Taivaan milloin n��n sinisen (n��n sinisen), kaipaan sinisillalle
sen (sillalle sen), avaruuteen huumaavaan, p��st� kahleista maan!\char`\"{}
Menemme, emme vain v�h�n keinuen, vaan heittelehtien. Tango loppui siihen. Nyt
on ilmeisesti hyv� paikka ottaa esiin Psalmi 91, meille Intiaanl�htij�ille annettu
\emph{vahvan ruuan} ev�stys, runsas rohkaisu. Niinkuin jo paljastin, pelk��n
lent�mist�. Pelk��n jo `tasaisella�, mutta heti kun ilmanvoimat hiukkaakaan
antavat itsest��n elonmerkkej�, j�ykistyv�t lihakseni v�litt�m�sti ja minulle
tulee ontto, levoton olo. Pelossa Jumala usein tekee n�yr�ksi, ja rukouksen
tarve ja merkitys korostuvat. Niin nytkin. Kirjoitan lentopelossa pilvimyrskyss�
aralla tunnolla taivaallisen kutsuni suhteen Taivaan Is�lle seuraavan rukouksen
englanniksi, joka on kotikieleni:
\begin{verse}
A prayer up in the clouds
Lord, I gave myself to your use, for India. \\
I haven�t taken that back! \\
I�m sorry I have doubted this Indian mission you gave me, so many times - lastly
on the day of the flight! \\
All my many hardships made me doubt - but I should have been strong! \\
Still, through all the hardships I know, Lord, my faith and trust in you have
increased. \\
I want to bring your gospel to the people, Lord, I want to go and tell them
the good news --- the best thing I could imagine to do after I became a Cristian.
\\
To tell the world your message of a new life and a salvation from death, that
you want every person in this world to hear. \\
Bring me people, Lord!! \\
And help me to be myself, to do things my own personal way, not after others�
ways, and staying within your will. \\
I lack courage and confidence, Lord, and even motivation sometimes for work
(there�s such a turbulence I can hardly write...) \\
But I believe, that as long as I have your Holy Spirit with me, I can do grear
things! \\
Jesus, you said we can even do greater things than you. \\
I just have to believe it. \\
You said it, the conqueror of the world, and of death!
\end{verse}
Nukahdin t�h�n rukoukseeni, niinkuin usein ennenkin kun olen jossain h�d�ss�ni
tai huolessani rukoillut. J�lleen yksi osoitus siit� rauhasta jonka Jeesus antaa,
\char`\"{}joka k�y yli ymm�rryksen\char`\"{}. Yli ymm�rryksen se k�ykin, minun
lentofobikon kohdalla, nukahtaa keskell� pahemmanlaatuista turbulenssia!
\chapter{SRI LANKAN RAUHAN KEIDAS}
\chapter{JUNAMATKA}
Intialaiset junat! Olin jo matkalla Helsingist� Moskovaan lueskellut artikkelia
intialaisesta junamatkasta National Geographic lehdest�, jonka veljeni oli tuonut
minulle lentokentt�virkailijan kautta luettavaksi matkalle. Sit� ennenkin minulla
oli jotensakin salaper�inen mielikuva intialaisista junista ja junamatkoista.
Ihmeellist� oli, ett� olin juuri ja juuri ajoissa toipunut junamatkaa varten.
Suolistoni oli melkein ennallaan, eik� minua en�� py�rrytt�nyt. En tosin ollut
k�ynyt tarkastuksessa ameebatilanteestani, mutta uskalsin l�hte� pitk�lle junamatkalle.
Pastori Isaiah tosin oli v�h�n huolissaan, kun vasta eilen olin p��ssyt tiputuksesta,
ja koetti ehdottaa, ett� menisin loppuajaksi Eliezerin tai h�nen tytt�rens�,
Carolinen, lastenkotiin. Seikkailut vetiv�t kuitenkin enemm�n, kun seikkailijan
luonne on annettu. Jos olisin j��nyt matkasta, en olisi voinut en�� j�lkeenp�in
l�hte� Erodeen, koska yksin ei varsinkaan naisihmisen ole hyv� matkustaa. Mieless�ni
k�vi kyll�, ett� olisin hyvinkin voinut olla avuksi lastenkodeissa.
Junamatka kest�isi seitsem�n tuntia Madrasista Erodeen l�nnen suuntaan. Juna
oli nimitt�in paikallisjuna, ja pys�htyisi joka pienell� pys�kill�kin! N�in
saimme ryhm�lipun kaikkein halvimmaksi. Mike piti lippunivaskaa hallussaan.
Asetuimme juna-asemalle odottamaan. Emme kuitenkaan istuneet, siit� yksinkertaisesta
syyst�, ett� istumapaikkoja ei ollut vapaina. Niin kuin olimme jo kokeneet lentoasemalla,
tullessamme, t�yttiv�t tummapintaiset ihmisjoukot koko tilan. Suurin osa oli
liikkeell� junille, mutta hyvin suuri joukko oli majoittunut lattialle, ja heist�
suurin osa nukkui. Siell� t��ll� oli pieni� r��syisi� vauvak��r�j� �itiens�
kainalossa. Perheiden ja yksitt�isten ihmisten vierell� tiiviisti oli pieni�
nyssyk�it�, jollain harvalla saattoi olla kassikin. Ihmettelin, olivatko n�m�
ihmiset ylip��t��n ollenkaan matkalla minnek��n, vai asuivatko he asemalla.
Ep�ilin j�lkimm�ist�. Olimmehan jo n�hneet keskell� katua asuvia ihmisi�. T�m�n
luokan asukkaita ei kukaan koskaan n�kynyt h��t�v�n pois. He kuuluivat Intian
katukuvaan, kenenk��n sit� koskaan kyseenalaistamatta.
Rauno ja Isaiah varoittivat meit� alinomaa, ett� �lk�� ottako katsettanne hetkeksik��n
matkatavaroistanne. Teimme niin, ett� kasasimme kaikki laukkumme yhteen, ja
m��r�simme aina jonkun osan joukosta seisomaan tavaroitten ymp�rill� tekem�tt�
mit��n muuta. N�in osa joukosta p��si v�lill� k�velylle ja v�lipalaostoksille.
Tiukka vartiointi ei todellakaan ollut liioiteltua. Joukkomme ja laukkujen ymp�rill�
hiiviskeli jatkuvasti ep�ilytt�v�n n�k�ist� porukkaa, jotka sivusilm�ll� tarkkailivat
tilannetta. Pari kiiluvasilm�ist� nuorta miest� tulivat puhelemaan meille jotain
huonolla englanninkielell� kovasti elehtien. Rauno varoitti heti: katsokaa laukkujanne!
ja selitti miesten menty�, ett� t�m� on vanha kikka: pari miest� ry�v�rijoukosta
kiinnitt�� huomion muualle, ja samalla pari muuta toisella puolen kiskaisee
laukun tai pari salamannopeasti mukaansa. K�yhyys kasvattaa r�yhkeytt�, kunnes
moraalitaju h�vi�� kokonaan; t�rkeint�h�n kuitenkin on selviytyminen.
Emme vain kuljeskelleet ostoksilla pitk�n odotuksemme ajan, vaan pys�hdyimme
siell� t��ll� puhumaan ihmisille ja jakamaan Jeesuksesta kertovia lentolehtisi�.
Rauno sanoi, ett� Madrasin juna-asemalla kannatti jakaa joko englannin- tai
hindinkielisi� lehtisi�, tamilinkielisi� oli t��ll� kuullemma suhteessa v�hemm�n.
Heill� ei usein ollut varaa matkustamiseen, ja he pysytteliv�t kyliss� ja pikkukaupungeissa.
Vierell�mme hyppeli pari vilkasta pikku poikaa. Olimme kyll� heid�nkin suhteensa
varuillamme laukkujemme kanssa, mutta yritimme my�s jutella heille. He olivat
likaisia ja laihoja, mutta v�l�ytteliv�t iloisia virneit� meille, k�tt��n ojennellen.
Annoimme muutaman rupian, ja joku k�vi ostamassa heille kioskista perunalastuja.
Toisenlaisen pikkupojan tapasin k�velyll�ni asemahallissa. H�n seisoi yksin
lyhdyn kelme�ss� valossa k�si ojossa, aivan hiljaa, i�lt��n arviolta noin 6-vuotias.
T�m� poika ja se hetki pys�ytti minulle kaiken ruuhkan ja vilin�n ymp�rill�ni.
Oli kuin melukin olisi hiljentynyt ja aika hetkeksi pys�htynyt. Pienell� pojalla
oli yll��n vain lianpeitt�m� aluspaidanriekale ja koko h�nen kehonsa oli niinik��n
ylt� p��lt� liassa. H�nen musta, paksu hiuspehkonsa oli liasta ja p�lyst� harmaantunut
ja k�tens� aivan mustat. Mutta pahinta olivat h�nen kasvonsa. Niiss� oli viel�
pienen lapsen py�reytt�, mutta h�nen ilmeens� oli t�ysin turta, kuin paatunut
nuorisorikollinen olisi katsonut minua pienen pojan kasvojen l�pi. Otsaa hallitsi
iso, pahann�k�inen musta m�nj�m�ykky, mietin oliko se tulehtunut hindumerkki.
Laitoin pojan k�teen rupioita ja Jeesuksesta kertovan lehtisen ja rukoilin h�nen
puolestaan. Olimme kuin erottautuneet kaikesta h�lyst� ymp�rill�mme. Poika ei
sanonut mit��n, eik� reagoinut yhteydenottooni muutenkaan. En voinut muuta kuin
l�hte� ja j�tt�� h�net siihen.
Er��ll� asemasillalla p��sin keskusteluun traktaatin kautta nuoren naisen kanssa,
jolla oli yll��n kaunis sari vihre�n eri s�vyiss� ja kuvioissa. P��lt�p�in ei
olisi arvannut h�nell� olevan murheita. Mutta h�n kertoi avoimesti heti, kun
tiesi mill� asialla olin, ett� h�nen miehens� oli juuri pid�tetty, ja h�n ei
tiennyt mill� el�isi t�st� eteenp�in, ja kuinka miehen k�visi. Intiassa ei ole
ty�tt�myyskorvausta. Annoin h�nellekin rupioita, vaikka tiesin, etteiv�t ne
pitk�lle auttaneet, ja rukoilimme yhdess�. Min� laskin k�teni h�nen olkap��lleen
ja rukoilin ��neen, onneksi nainen ymm�rsi englantia. Vaikka nainen ei ollutkaan
kristitty (h�nell� oli hindumerkki otsassaan) tiesin, ett� h�nkin h�d�ss��n
rukoili Jumalaa, vaistomaisesti tiet�en, ett� vain yksi Jumala voi auttaa. Pian
vierellemme tuli vanhempi nainen joka sanoi olevansa tyt�n �iti. Sitten jatkoimme
rukousta kolmisteen. Kummallakin naisella kyynelet vieriv�t pitkin poskia, ja
min�kin olin liikuttunut. Pylv�iden varjossa makaili ja istuskeli vanhoja, laihoja
miehi� likaisissa lannevaatteissaan ja ymp�rilleen kiedotuissa viitoissaan mutustellen
jostain l�yt�mi��n ruuan j�tteit�. Ainakin yksi heist� oli hyvin sairaalloisen
n�k�ine, ja ep�ilin, pystyik� h�n k�velem��n. Kuinka paljon riipaisevia el�m�ntarinoita
mahtuikaan muutamiin hetkiin Madrasin juna-asemalla.
Junamme oli tullut. J�lleen tiukka kehoitus Raunolta: Kulkekaa tiiviiss� ryhm�ss�
per�kk�in, toisianne vahtien! Asemalaituri, jolle junamme oli tullut, oli Intialle
tyypillisesti unenomaisen h�m�r�sti valaistu. Jostain pimennosta k�veli meit�
kohti puolialaston, laiha vanha mies, jonka p��ss� oli kirkkaanpunainen turbaani.
Juna vierell�mme puhkui voimaa. Se oli kaikkea muuta kuin virtaviivainen ja
moderni, mutta jollain selitt�m�tt�m�ll� tavalla se loi luottamusta. Se oli
suomalaisia leve�mpi ja jollain tavalla paljon raskaamman tuntuinen. Minulla
oli mieless�ni intialaisen rautatieverkoston hyv� maine. Britit tekiv�t hyv��
ty�t� imperiumin aikana. Junassa ei ollut mit��n hienostelun makua. Ikkunatkin
olivat pienet ja niiden edess� oli poikittain kulkevat kalterit. Ovelle sai
itsens� vet�� oikein olan takaa jyrkki�, korkeita portaita. Ihmisi� oli menossa
sis��n valtava rynn�kk�. Siin� puristuksessa koetimme ty�nnell� ja vedell� painavia
matkalaukkujamme. Joillakin meill� oli reput sel�ss�, kuten minulla. Sis�k�yt�v�
oli kapea, koko junanvaunun pituudelta oli seiniss� alasvedett�v�t vinyylipunkat,
kuusi kutakin avointa osastoa kohden, ja vasemmalla puolella kaksi pitkitt�issuuntaan.
Katoissa py�riv�t vinhasti suojatut tuulettimet. L�ysimme paikkamme ja pudottauduimme
kiitollisina pois rynniv�st� joukosta. Matkalaukut alimmaisten punkkien alle,
ja j�lleen varoitus: Pit�k�� laukkujanne silm�ll�! Penkit t�yttyiv�t pian tiiviisti.
Meid�n loosissamme oli oman joukon lis�ksi lihava, vanha ukko, joka ripusteli
kannikkeellista termospulloaan ikkunan kalteriin. H�n oli kokonaan pukeutunut
harmaanvalkoiseen (yleisin v�ri) kietaisuvaatteeseen, joka j�tti toisen olkap��n
paljaaksi; tuli mielikuva antiikin filosofeista. Rauno sai jotain juteltua h�nelle
englanniksi, mutta muuten ukko ei piitannut ottaa meihin yhteytt�. Minua kiehtoo
t�m� hyvin intialainen tietty pid�ttyvyys vieraiden suhteen, ja ylpeys. Varsinkin
miehiss� sit� kohtaa. Se ei kuitenkaan ole varsinaisesti ep�yst�v�llisyytt�,
eik� toisen aliarvioimista, vaikka niinkin joskus voisi luulla, vaan enemm�nkin
korostettua omaa arvokkuutta. Ehk� brittien valta Intiassa kasvatti t�t� asennetta
valkoihoisia kohtaan. Toisaalta kaikenlainen hengellisyys ja meditaatio intialaisessa
kulttuurissa et��nnytt�� my�s ihmisi� omaan maailmaansa. Intialaisilla on rodun
ja kulttuurin ylpeys k�yhyydest� huolimatta.
Kun riisuin reppuni tein h�tk�hdytt�v�n huomion: sen etupuolella oli kaksi suurta
viiltoa! Kumpikaan viilto ei ollut l�p�issyt repun sis�vuorta, joten mik��n
ei my�sk��n ollut kadonnut. Juuri etuosassa oli mm. kameranikin. Muut h�mm�styiv�t
ja Rauno totesi, ett� t�ss� nyt n�ette esimerkin siit�, miksi varoitukset matkatavaroista
eiv�t ole turhia. Isaiah my�nteli. Anna-Maija katsoi omaa reppuaan: siin�kin
oli viiltoja! Jokainen tarkasti omat pakaasinsa sen j�lkeen, mutta miss��n muussa
matkatavarassa ei ollut viiltoja ja kaikki oli tallella. Totesimme, ett� rukouksemme
matkatavaroittemme puolesta oli kuultu.
Hieman minua nyt hirvitti, mit� pitk�st� junamatkasta tulisi omalla kohdallani,
kun istuimme paikoillamme ja odotimme junan l�ht��. Olin p��tt�nyt l�hte� mukaan.
Jos alkaisin voimaan pahoin, ei mit��n olisi teht�viss�. En voisi j��d� kesken
poiskaan, olisi vain kestett�v� mit� tuleman piti.
Vaunu keikahti puolelta toiselle, dieselmoottorit jyskyttiv�t, pitk� juna nytk�hti
liikkeelle. Vaunu jatkoi keikkumistaan. Se oli mukavan tuntuista. Rautavehkeen
raskassoutuisuuden oikein aisti luissaan. Juna oli todella antiikkisen tuntuinen,
paitsi ettei veturina ollut h�yryveturi. Alkumatkasta Senjalla ja minulla kai
k�vi mieless�, pysyisik� t�m� paljon n�hnyt kone liitoksissaan ja radalla ja
p��timmekin, ettemme nuku lainkaan. Toisin kuitenkin k�vi: nukuimme makeaakin
makeammat unet --- ainakin min�! P��timme matkatavaroiden vartioinnista y�n
yli niin, ett� aina jonkun olisi pysytelt�v� hereill� kussakin loosissa jonkin
aikaa, ja her�tett�v� seuraava vartija, kun itse paneutui makuulle.
Aluksi j�rjestely n�ytti onnistuvan, mutta koska hereill� oli vaikea pysytell�
ennen kaikkea siit� syyst�, ettei miss��n pystynyt istumaan kunnolla, ja koska
vaunun edestakainen keinuttelu niin mukavasti tuuditti uneen, huomasimme aamulla
her�tess�mme, ett� kaikki olivat nukkuneet samanaikaisesti ja onnelisesti loppuosan
matkasta. Yksik��n matkatavara ei kuitenkaan ollut viillelty eik� varastettu.
Kun oli minun vuoroni valvoa, yritin kirjoittaa, mutta en saanut hyv�� asentoa,
joten lopulta vain luin, ja kiitin Jumalaa aina v�lill� siit�, ett� viel�kin
voin ihan hyvin. Se oli kyll� suuri ihme siit�kin syyst�, ett� aivan loosimme
vieress�, avoimen k�yt�v�n p��ss� , oli wc, josta virtasi jatkuvalla sy�t�ll�
mit� kamalin pissalemu sieraimiimme. Siihen oli vain pakko matkan aikana tottua,
kun ei muutakaan voinut. Pystyimmeh�n jopa sy�m��nkin siin� lemussa. Hiljaisina
aamuy�n tunteina, kun suurin osa vaunun matkustajista nukkui, juna pys�htyi
pime�lle, harvoin valoin valaistulle asemalle. Sielt� ponnahtivat v�litt�m�sti
virvokkeiden myyj�t laiturilta junan avonaisten ikkunoiden alle. He ty�nsiv�t
pulla- ja voileip�tarjottimiaan ja pahvisia kahvimukeja kohti ikkunoita. Muistin
Lainan varoituksen, ettei kannattanut ostaa ainakaan voileipi�, koska tuoreet
ainekset niiden p��ll� pilaantuivat nopeasti kuumassa ilmanalassa. P��tin toipilaana
pelata varman p��lle, ja ostin vain maitokahvin ja tiiviin pussillisen p�hkin�it�.
Se ei tosin n�lk�� lievitt�nyt, mutta onneksi nukuin niin hyvin, ett� n�lk�kin
unohtui sen tien. N�kym� y�n hiljaisina, valvottuina hetkin� oli k�yt�v�ll�
huvittava ja erikoinen: vaunun p��st� p��h�n roikkui punkkien reunoilta kolmessa
tasossa viltinp�tki� ja k�sivarsia mutta etenkin paljaita jalkoja! Kun paneuduin
min�kin nukkumaan, ja Rauno aloitti vartiovuoronsa, sain taas osoituksen h�nen
huolehtivaisuudestaan meit� joukkoaan kohtaan. Minulla ei ollut viltti�, ja
takkini oli matkalaukussa, ikkunalasin raosta (lasit sai vedetty� eteen) puhalsi
vauhdissa tuulenvire sis��n,mutta maatessani jo silm�t kiinni vinyylipetill�ni,
tunsin kun Rauno peitteli minut omalla viltill��n. Nukuin kuin lapsi peiteltyn�
kehdossaan, raskaan rautahevon pehme�sti keikkuessa Intian uniin.
Varhain aamulla her�simme johtajiemme her�tykseen, l�hestyimme Eroden kaupunkia,
jonne pastori Eliezer tulisi meit� vastaan. Ehdimme viel� pit�� aamuhartauden.
Lauloimme, Rauno luki p�tk�n raamatusta, jonka j�lkeen kiitimme varjeluksesta
ja rukoilimme. Oloni oli edelleen hyv�, itse asiassa parempi kuin edellisen�
p�iv�n�, koska olin nukkunut makeasti. Moni muukin sanoi samaa, ett� kovilla
vinyylipenkeill� junan heilunnassa nukkui yll�tt�v�n hyvin. Olimme kokeneet
intialaisen junamatkan ihmeellisyydet. Taas matkalaukkujen raahaus, mutta p��sisimme
asemalta suoraan Eliezerin v�niin. Olin oppinut l�ksyni: en en�� kantanut reppua
selk�puolella, vaan edess�ni vatsani p��ll�, jossa n�in sen! Eliezer oli heti
vastassa asemasillalla ja hakemassa meille matkalaukkuk�rryj�, kunnon palvelijan
tapaan. Sitten tutulle v�nille, joka odotti aivan ulkopuolella. Vei kuitenkin
aikansa nostella suurin osa pakaaseista v�nin katolle ja sitoa ne sinne k�ysill�,
koska ihmisille t�ytyi j��d� tilaa istua sis�ll� v�niss�. Osa meni Eliezerin,
osa Isaiah`n v�niin. Laukkujamme j�rjestelless�mme viereemme pys�k�iv�t isot
h�rk�vankkurit, joiden puiset k�rrynpy�r�t olivat todella valtavat, aivan ep�suhtaiset,
niin n�ytti, itse k�rryihin verrattuina. K�rryjen aisoissa oli hienon n�k�inen
h�rk�, joka ei ollutkaan mik� tahansa suomalainen junttih�rk�, vaan pikku kelloin
koristeltu sile�hipi�inen, valkoturkkinen ylh�isyys, joka n�ytti selv�sti tuntevan
pyh�n lehm�n arvonsa. Niin ylpe�n�, puoliavoimin silmin se seisoi nokka pystyss�.
Maanviljelij� turbaanissaan ja lannevaatteessaan veteli asemasillalta isoja
jauhos�kkej� k�rryille.
\end{document}
